Parikymppiset Elli, Sylvi ja Annikki juhlimassa 20-vuotiasta Oriveden opistoa

Annikki, oik., 4.8.1929 Oriveden Opiston 20-vuotisjuhlassa

Elli Lindberg ( vas.), Sylvi Pukala > Sinkkonen ja tuleva äitini Annikki Sarkola > Mäkelä hulluttelevat tunnistamattoman nuoren miehen kanssa (tai kustannuksella?).  
Tuleva äitini Annikki on kirjoittanut kuvan taakse:  ”Oriveden Opiston 20-vuotisjuhlassa 4/8 -29.” Kuva Maija-Liisa Mäkelältä äitinsä jäämistöstä. 

Kuvakortti oli pitkään lojunut äitini kuvien joukossa, kunnes  katsoin sen taustaa ja huomasin äitini käsialalla kirjoitetun merkinnän: iloinen kuva olikin Oriveden opiston arvokkailta 20-vuotisjuhlilta vuonna 1929!

Annikki Sarkola on saattanut olla ystävineen mukana juhlan ohjelmissakin, ainakin nuorten naisten muodostamassa kunniakujassa presidentin saapuessa. 

Kesti vielä aikansa, että sain selville muut tytöt. Henkilökuvien vertailu, kirjeet ja koulumatrikkelit auttoivat: Annikki ja Sylvi ovat käyneet samaan aikaan Kangasalan yhteiskoulua. Annikki on Orivedellä enonsa Väinö Paavolan kirjakaupan vastaavana libristinä, ja Sylvikin lienee ollut siellä töissä. Ellin perhe on asunut Kangasalla ja muuttanut sieltä Riihimäelle, mutta enempää hänen vaiheistaan en tiedä. Herrasmies jäi tunnistamatta. 

2.7.2018 tehty lisäys Ellin vaiheista poistettu 2.10.2018 – kyseessä lienee toinen samanniminen. 

 

Opiston mahtavat 20-vuotisjuhlat: presidentti ja yli
2 000 vierasta

Oriveden opiston 20-vuotisjuhlat 3.–4.8.1929 taisivat olla vailla vertaa, kun kylän nuorisokin niissä viihtyi, kuten yllä oleva kuva todistaa. Opiston johtajalla Aarne Laaksovirralla oli riittänyt ideoita, rohkeutta, suhteita ja organisointikykyä, ja uumoilen hänen vaimollaan, johtajatar Sylvillä olleen samoja ominaisuuksia.

Vaikka Laaksovirrat olivat järjestämässä vielä monia suurjuhlia Orivedelle, heidän tyttärensä todistaa, että nämä juhlat olivat mieleenpainuvimmat. (Valvanne, Leena: Rakkautta pyytämättä: Valtakunnankätilö muistelee.  1986, s. 21).

20-vuotiasta opistoa onnittelemaan kutsuttiin Tasavallan presidentin Lauri  Kristian Relanderin lisäksi myös Hämeen läänin maaherra Albert von Hellens ja Tampereen hiippakunnan piispa Jaakko Gummerus. Kaksipäiväisissä juhlissa esiintyi monia muita arvohenkilöitä ja valtakunnan tason taiteilijoita kirjailijatar Maila Talviota myöten.

Nykysilmin nähtynä tuo kaikki saattaa kuulostaa hiukan suurelliselta, mutta toisaalta – näin Orivettä ja sen opistoa kirjoitettiin Suomen kartalle.

Yleisö virtasi katsomaan ilmieläviä kuuluisuuksia, ja opisto ympäristöineen oli uudistettu juhlakuntoon. Tietysti oli tilattu kaunis sää, kuten Oriveden suurissa ulkoilmajuhlissa oli tapana. Kaiken kukkuraksi poutataivaalla pörräsi ihka oikea vesitaso, jonka kyytiin oli mahdollista päästä varttitunniksi. Lentokone seurasi myös presidentin junaa sen saapuessa Oripohjan asemalle klo 16.15.

Ei ihme, että 20-vuotisjuhlat kunniavieraineen keräsivät yli 2 000 osallistujaa. Tämä ennakoi jo seuraavien vuosikymmenten mahtijuhlien viittätuhatta hipovia osallistujamääriä.

Juhlapäivien ohjelma selviää mm. painetusta Juhlaoppaasta, jonka Timo Suvanto on julkaissut nasevien kommenttien kera blogissaan Timon poikkitiedepalsta  23.10.2017, otsikkona Oriveden Opisto 20 vuotta. Aamulehden numerossa 5.8.1929 juhlaohjelma selostetaan seikkaperäisesti.

 

Opiston uudet ihmerakennelmat kiinnostivat 

Opiston alueelle oli ennen juhlia valmistunut uusia ihmeitä: puiston kosteikkoon kaivettu tekolampi, valkoinen, katettu Presidentin portti Oripohjanmäen ylälaitaan, laulu- ja voimistelulava kahden asuntolarakennuksen, Uotilan ja Urholan väliin ja, harvinaisuus tämäkin: pergola (köynnöskehikko) lähelle edellisenä vuonna laajennettua ja kunnostettua päärakennusta. Oli siinä kaikessa kylän nuorillakin hämmästeltävää.

Luultavasti Annikki ei silloin vielä tiennyt, että hänen tuleva miehensä Jukka Mäkelä oli ollut maalaamassa vuosina 1927–1928 päärakennusta toisena niistä kahdesta nuoresta miehestä, joiden osalle tuli myös opiston torni.

 

Oriveden Opistolle juhlareitti ehkä 1929, pres. Relander vieraili 4.8. MLMn kuva.

Arvatenkin juhlakohteesta 4.8.1929 otettu ”virallinen” kuva presidentin tuloreitin suunnasta. Liput liehuvat, juhla on meneillään, kutsuvieraita kuljettaneet autot odottavat.  Laululava häämöttää vasemmalla, ja käsittääkseni puurakenteinen pergola näkyy takana päärakennuksesta vasemmalla. Hyötypuutarha leviää kaikkialle. Kuva Maija-Liisa Mäkelän äidin Annikin jäämistöstä. 

 

Virstanpylväs kahden vuosikymmenen muistoksi

 

Oriveden Opiston virstanpylväs 1909-1929. Kuva Maija-Liisa Mäke

Virstanpylväs, vuosien 1909–1929 muistokivi,  paljastettiin lauantaina 3. elokuuta klo 17 alkaneessa avajaisjuhlassa johtaja Aarne Laaksovirran puheen yhteydessä. Kuva Maija-Liisa Mäkelän Annikki-äidin jäämistöstä, oli luultavasti myynnissä juhlayleisölle.

 

Missä komea virstanpylväs lienee nyt? Olisiko aika pystyttää uusi sen tilalle tekstein  Oriveden opisto 1909–2018?

 

Annikki selvisi yleisölennätyksestä virkein mielin

Ihmeitten ihme juhlaohjelmassa oli yleisölennätys, johon ainakin Annikki osallistui samana päivänä, 4. elokuuta, mutta luulenpa tyttökolmikon rohjenneen samaan kyytiin.

 

Annikin_ Lentotodistus_ 4.8.1929.

Lentotodistus Annikki Sarkola 4/8 -29. Skannaus Maija-Liisa Mäkelä äitinsä Annikki Mäkelän jäämistöstä.

Henkilökohtainen lentotodistus Suomen kuvalehden järjestämältä paikallislennolta on komeasti lehden edustajan ja koneen ohjaajan allekirjoittama. Alla komeilee Suomen kuvalehden sinetti korkokuvana. – Kortti on vähän nuhruinen, varmaankin kulkenut ihmeteltävänä kädestä käteen suvun ja tuttavien joukossa.

Suomen Kuvalehden toimeenpanemista lennätyksistä on juhlaoppaassa merkintä ”Lähtöpaikka Kirkkolahti”. Ainakin Annikki Sarkola oli nähnyt Kirkonkylän ensimmäistä kertaa ilmasta käsin. Tämä taisi jäädä Annikin elämän ainoaksi lentokokemukseksi.

Ylimmässä kuvassa tunnelma on sen verran vapaa, että oletan yleisölennätyksen jännityksen olevan jo ohi.

 

Aamulehden etusivu jakautui kahtia

Seuraavana aamuna 5. elokuuta tyttökolmikkomme sai ihmetellä, miten Aamulehden etusivulle mahtui vain kaksi asiaa: valtakunnalliset uinnin SM-kilpailut Tampereella ja Oriveden opiston arvokas juhla. Kuvien ja tekstien asemointi on mielenkiintoinen, ehkäpä sillä haluttiin ilmentää ruumiin- ja hengenkulttuurin tasa-arvoa – vai jääkö jälkimmäinen sittenkin ahtaammalle?

Tytöt ehkä hiukan hätkähtivät vähävaatteisia urheilijoita arvokkaitten juhlakuvien rinnalla, saattoivat jopa tuumia, että vasemman yläkuvan urheilijattaret sentään ymmärsivät esiintyä peitetymmin. Presidentin kuvan sijoitus alanurkkaan on vähintäänkin mielenkiitoinen.

 

aamulehti5_8_1029_presidentti_uimarit_50_prosenttia

Napsauta tästä linkistä Aamulehden etusivu esiin. Saat tekstin suuremmaksi klikkaamalla sitä: 

 

Maija-Liisa Mäkelä

 

Lisäys 2.7.2018:

Jk.  Tarkkaavainen lukija ehkä tunnisti uimareista Pekka Tiilikaisen tutun hahmon (kuvateksti ”P. Tiilikainen kaksinkertainen mestari  keskellä”). Tiilikaisesta tuli myöhemmin legendaarinen radioselostaja. 

Mainokset

Orivesi ennen vanhaan -blogin ensimmäinen vuosi

suosituimmat

Kymmenen kiinnostavinta

 

Blogi Orivesi ennen vanhaan tuli 16.3.2018 olleeksi olemassa kokonaisen vuoden. WordPress-blogialusta toimittaa väkisinkin tosi tarkkaa tilastoa joistakin asioista, joten yllä ja alla pieni vuosikatsaus ajalta 16.3.2017-15.3.2018.

 

Tänä aikana ilmestyi 33 blogikirjoitusta, niistä vain kolmannes oman suvun aiheista. Kaikkiaan kone on kirjannut artikkeleille yli 9 000 näyttökertaa, joista  660 ulkomailta.

Internetin maailmassa tällaiset luvut eivät todellakaan ole kummoisia, mutta ihan tyytyväisiä voimme varmaan olla nimen Orivesi vetovoimaan näinkin mitaten. On myös muistettava, että suuri osa ilmestyneistä kirjoituksista ehti olla blogissa vain vähän aikaa.

Lukijoiden suosikkeja olivat yllä näkyvät kymmenen. Tosin esim. kirjoittajan mielestä ihan hyvä kirjoitus saattaa olla lukijoitten listan loppupäässä, aihe vain ei liene ollut tarpeeksi kiinnostava.

Tilasto kertoo kuitenkin vain kunkin kirjoituksen näyttökerrat, siis montako kertaa kyseinen teksti napsautettiin auki. Sitä se ei kerro, luettiinko sisältö, katsottiinko kuvat.

 

Yhteistyö kukoistaa: lukijoista tukijoita

 

Yllättävän moni lukija on löytänyt aiheistani tietoja ja kuvia ja tarjonnut niitä auliisti käyttööni. Myös sellaisilta, jotka eivät voi tietokoneelta lukea näitä juttuja, olen saanut  aineistoa ja kannustusta.

Järjestöjen talolle kokoontui syksystä lähtien kaikkiaan  kuusi kertaa noin 20–30 hengen joukko katsomaan ja kuulemaan blogieni tai niitä varten aiotun aineiston esittelyä.

Perustarkoitus oli antaa henkilöille, joita tietokone ei tavoita, mahdollisuus eläytyä vanhan Oriveden tapahtumiin, mutta kokoontumisista on saattanut tulla kaikkien kiinnostuneitten yhteinen juttutuokio. Keskustelu on ollut ajoittain hyvin vilkasta, ja siinä on tullut esiin kirjoittajalle hyödyllisiä lisätietoja aiheesta. — Lisäksi olen käynyt pyynnöstä kertomassa joitakin tarinoita eri tahoilla.

 

Lisäyksiä ja muutoksia kaiken aikaa

 

Aluksi olin ihastunut mahdollisuuteen muuttaa jälkeenpäin blogikirjoitusten sisältöä ja lisätä kuvia. Kuvien tunnistaminen ja muiden taustatietojen hankkiminen ja lisääminen on kuitenkin tosi hidasta.

Olen koettanut merkitä muutokset teksteihin esim. värien avulla. Paljon jälkitietoa on esim. artikkeleissa Maankuulut perinnehäät ja Sammaliston Manun viulu. Myös Kerttu-tädin tarinaan on tulossa yllättävääkin lisätietoa, ehkä erillisjuttuna.

 

Orivesi muistojen maailmankartalle!?

 

Tällainen tilasto koostui maista, joista blogisivuillani on vierailtu vuoden aikana:

maat

Itselläni on ollut eniten ihmettelemistä siinä, että sivustolla on vierailtu peräti 30 maasta. Ajatus maailmankartalle pääsystä on toki vain vitsi. Luvut eivät kaiken kaikkiaan ole suuria, mutta lähinnä hämmästyttää niiden laaja hajonta ympäri maailmaa.

Niistä on varmaan osa harhalaukauksia, mutta olisi kiva ajatella, että joku entinen orivesiläinen tai suomalainen jossain kaukana palaa aina uudelleen kurkkimaan sivuiltani, mitä Orivedellä ennen vanhaan tapahtui.

Esim. Yhdysvaltain iso luku selittyy sillä, että sieltä on vierailtu sivuillani jokseenkin joka päivä, mutta kyseessä saattaa olla vain yksi uskollinen käyttäjä + muutama hajatapaus.

Kiintoisaa on tarkata listan häntäpäätä: vaikkapa Ahvenanmaa (koneen mielestä ei Suomea!) ja Honduras yhden  kerran, Viro ja Nigeria (ainoana Afrikasta) kumpikin tasan kaksi  kertaa vuodessa!

 

Kavija_kartta

 

Kone on valmistanut yllä näkyvän maailmankartan, jossa yksikin klikkaus vuodessa voi värjätä koko maan keltaiseksi.

Etelä-Amerikka ja Grönlanti eivät ole vielä kiinnostuneet Orivesi-aiheisesta blogista, Afrikka pelastui äskettäin vaikutuspiiriimme kahden nigerialaisen napsautuksen ansiosta.

 

Haluan tässä vaiheessa osoittaa erityiskiitoksen yhteisesti kaikille niille lukuisille henkilöille, jotka ovat minua auttaneet työssäni. 

Kiitokset lukijoille, kiitokset tukijoille ja kaikille kiinnostuneille! 

Kiitos, jos levitätte sanaa Orivesi ennen vanhaan -blogista näin kunnan juhlavuoden 2019 kynnyksellä!  

 

Maija-Liisa Mäkelä

Jk. Lähiaikoina pidän taas hiukan taukoa, mutta pikku juttuja saattaa tippua hiljalleen, koska aineistoa on odottamassa. Blogityö pääsi haukkaamaan ehkä liiankin suuren palan päivistäni ja alkoi haitata muuta elämääni.

Kruunuhäät 1950: Vehkalahdesta Suojan kautta Paltanmäelle

Orivesi ennen vanhaan -blogin vuosikatsauksessa  Oriveden Järjestöjen talolla (Latokartanontie 2) keskiviikkona 21. maaliskuuta 2018 käytiin läpi mm. mitkä olivat vuoden aikana blogin lukijoiden suosikkikertomukset tai vaikkapa ne 30 maata, joissa blogi on avattu. Blogisti kertoi myös, miten monenlaista apua lukijayhteisö ja sen ulkopuoliset ovat antaneet hänelle. 

 

IMG_20180217_0015 (1)

Kruunuhäitten morsiusparit 6.8.1950 Paltanmäellä: Heikki Lepo (vas.), Tellervo Valta, Kaisu Sihvo, Tuomo Huitu.  Kaisun puku on turkoosinsinertävä. Kansallispukuja vilahtelee vieraitten yllä. 

 

Tämä blogikirjoitus syntyi kokeiluna: ensin keräsin eläviltä muistajilta aineistoa, jonka pohjalta koostin  kokonaiskuvauksen.
Se syntyi yhteisöllisesti vielä elävistä muistoista. 

Monet muistajat, jotka olivat olleet mukana vuoden 1950 kruunuhäissä tai ainakin kuulleet niistä, saatiin kertomaan ja lainaamaan valokuvia. 

Aikaisemmin olen kirjoittanut niin vanhoista asioista, että muistajia ei ole juurikaan ollut.  Tieto on ollut pakko poimia pääosin kirjallisista lähteistä ja kuvista, jopa äänitteistä.

 

Kruunuhäissä morsiamella on kruunu

Aineistoa koostaessani minulta kysyttiin, mitkä ne kruunuhäät oikein ovat. Siispä käsiteselvennys:

Kruunuhäät ovat saaneet nimensä siitä, että niissä morsian kantaa morsiuskruunua. Nykyaikana kruunuhäät ovat näytännöllisiä perinnehäitä,  spektaakkeleita, joissa morsiuspari ja häävieraat ovat roolihenkilöinä. Häissä noudatetaan vanhoja tapoja ja osallistujat ovat pukeutuneet esitettävän ajankohdan asuihin.

Laajasti kuvaamani vuoden 1933 perinnehäät olivat myös kruunuhäät, mutta järjestäjät halusivat kutsua niitä vanhoiksi hämäläisiksi häiksi. Etelä-Pohjanmaalla, mistä vuoden 1950 Oriveden kruunuhäiden malli tuli, kruunuhäitä pidettiin paikoin melko tiuhaan aina 1960-luvulle saakka. Oriveden naapuristossa niitä on ollut harvakseen.

 

Kruunumorsiamet ja orivesiläisyleisö muistajina

Hienointa oli, että molemmat vuoden 1950 kruunumorsiamet Kaisu Huitu, o.s. Sihvo, 87 v, ja Tellervo Jokinen, o.s. Valta, 91 v, olivat tavoitettavissa ja kertoivat auliisti omia muistojaan haastattelijoille. 

 

1950_Albumin alkulehti.

Kaisu Sihvon kruunuhääalbumin etulehti.

 

Työ eteni suunnilleen näin:

1. Kuvilla oli entistä keskeisempi rooli. Kaisu Huitu oli ennalta lainannut kruunuhääalbuminsa minulle. Sen valokuvia skannasin blogiluonnokseen, jonka asetin jo varhaisessa vaiheessa nähtäväksi  verkkosivuilleni.

2. Tarmokas vapaaehtoistukeni Leena Oksa otti yhteyden Tellervo Jokisen sukuun, ja Tellervon edesmenneen puolison Leo Jokisen nuorin sisar, kokenut sukututkija Marja-Leena Töyrylä,  otti ystävällisesti tehtäväkseen haastatella tätä kruunumorsianta. Hän skannasi ja lähetti myös Tellervolta löytyneitä kruunuhääkuvia.

3. Asettelin niitä aikajärjestyksessä täydentämään Kaisun albumin kuvia, ja sainkin melko kattavan kuvakertomuksen blogiluonnokseeni.

4. Sitten oli vuorossa 21. helmikuuta 2018 blogiesittelyjeni sarjassa avoin keskustelutilaisuus Järjestöjen talolla (Latokartanontie 2, Orivesi). Siellä heijastettiin nähtäväksi kruunuhääkuvien kavalkadi. Tunnistettiin henkilöitä ja paikkoja. Haastattelin Kaisu Huitua sekä Marja-Leena Töyrylää, joka toi Espoosta asti kälynsä Tellervon terveiset. 

5. Syntyi  innostunut, vilkas yleisökeskustelu, jonka antia olen sittemmin hiukkasen tarkistanut ja lisännyt. ”Koneenkäyttäjänä” tilaisuudessa toiminut Merita Lähteenmäki oli myös kirjurina, kun valokuvien henkilöitä ja paikkoja tunnistettiin. Sain monen monta arvokasta tietoa juttuni täydennykseksi.

6. Juttua jatkettiin kahvihetkessä Lähimmäisen kamarin puolella. 

Blogikertomus rakentui asteittain tämän kaiken pohjalta. 

Kiitos kaikille muisteluista ja aineiston lainaamisesta! 

 

 

Oriveden kruunuhäät sunnuntaina 6.8.1950

Tuottaja ja ohjaaja Jukka Harju Etelä-Pohjanmaalta

Soittajat Tuurin pelimannit 

Hääpareja esittivät (ei vihitty oikeasti):

Kaisu Sihvo (myöh. Huitu) ja Tuomo Huitu

Tellervo Valta (myöh. Jokinen) ja Heikki Lepo

 

 

IMG_20180217_0005 

Tellervo Jokisen tallentama leike häitä seuraavan viikon Aamulehdestä.  Lehden ja Kaisu Huitun tietojen välillä on pieni ristiriita: Kaisun mukaan Suojalle poikettiin hääaterialle jo menomatkalla. 

 

Kuvakavalkadi Kaisu Sihvon (> Huitu) ja Tellervo Valtan (> Jokinen) albumeista

 

(Tellervo Jokiselta saatujen kuvien tekstit ruskealla värillä)  

 

IMG_20180217_0002 (1)Lähtöhetki klo 12: Hääparia esittävät Tellervo Valta ja Heikki Lepo lähdössä kolmansina hevoskulkueessa Vehkalahden Anttilan pihasta. Taustalla talon navetta.  Oman Veitto-hevosensa ohjaksissa seppä Matti Seppälä, kärryt lainattu Hörtsänältä.  (Tämä kuva vaihdettu ensimmäiseksi ja tiedot tarkistettu 1.3.2018). 

 

IMG_20180217_0007 (2)Hääkulkue ohittaa puolenpäivän jälkeen Oriveden rautatieaseman. Kulkuetta johtavat Tuurin pelimannit, jotka saivat parhaat rattaat. 

 

unnamed

Kulkue tulossa Kirkonmäkeä ylös hautausmaan kohdalla. Ensimmäisenä (pelimannien jälkeen) Kaisu Sihvo ja Tuomo Huitu, ohjissa Väinö Huitu. Perässä Tellervo Valta ja Heikki Lepo Matti Seppälän kyydissä.  

 

 

Kruunuhaat_1950._Kuva_Kaisu_Huitulta.

Kruunuhääpari Tuomo Huitu ja Kaisu Sihvo kulkueessa Oriveden Kirkonkylässä Läsitorin kohdalla. Ohjastajana sulhasen pikkuveli Väinö Huitu. 

 

 

2. 1950_Kulkue_Mantysaari..jpg

Johtajaopettaja K.R. Mäntysaari itse ohjaksissa, vaimoa esittää kampaaja Elvi Timonen.  Katsojista tunnistettu keskellä  talon seinämällä viuluniekka Aali Snellman. 

 

 

3. 1950_Muonamies..jpg

Hevoskulkueessa viimeisenä muonamiespari, emäntä ohjaksissa. Kansa seuraa Kirkonkylän raitin täydeltä.  Poliisimiehet arvattavasti vas. nimismies Jalmari Lano, kesk. Bruno Jokinen ja oik. Svante Elo (he olivat Oriveden todellista virkavaltaa).  Talot edestä taaksepäin Kauppakunta Kotipohja, vanha (ent. Kytöniemen) apteekki, Osuusliike Kanta-Häme ja Ilmari Paunun Teerijoki. 

 

 

4. 1950_Kruunuhaavaki_Suojan_edessa.Kuva_Kaisu_Huitulta..jpgKruunuhääväkeä Suojan edessä 6.8.1950.  Hääparit vasemmalta: Tellervo Valta ja Heikki Lepo, Kaisu Sihvo ja Tuomo Huitu, vieressään  Anna Suramo ja Jukka Harju. Suramon takana vas. Senja Sierilä ja oik. Kaleva Mäntysaari.  Kymmenvuotiaat morsiustytöt vas. Pirkko Lilja (> Karhunmaa) ja Elina Rantanen  (> Jarkko).  

 

7. 1950_Ateria..jpg

Kruunuhääateria Suojalla. Kahden kynttilän välissä  hammaslääk. Anna Suramo ja ohjaaja Jukka Harju, jotka esittivät Kaisu-morsiamen vanhempia. 

 

IMG_20180217_0010 (1)

Suojalta lähdettiin kävellen Paltanmäelle (Museomäki). Takana häämöttää Läsitorin pylväs ja monihaarainen tienviitta sekä Vuorisen talo (tunnistettu yleisötilaisuudessa  21.2.2018).

 

8. 1950_Soittajat..jpg

Paltanmäelle noustiin soittajat etunenässä. 

 

 

IMG_20180217_0025

Kahvit  (oikeat vai korvikkeet?) Paltanmäen tanssilavan kioskista. 

 

 

IMG_20180217_0009.jpg

Paltanmäen avolavalla hääväki valmistautuu tanssinäytökseen. 

 

 

9. 1950..jpg

Häävalssi alkaa.

 

 

10. 1950._Paltanmaki_6.8.
Näkymä Paltanmäen silloisesta näkötornista tanssilavan suuntaan illansuussa 6.8.1950. 

 

Kulta- ja hopeahääpari

Otteita Marja-Leena Töyrylän muistiin merkitsemästä Tellervo Jokisen puhelinhaastattelusta 18.1.2018:

”Kruunuhääparit olivat nimellä kultahääpari Kaisu Sihvo ja Tuomo Huitu sekä hopeahääpari Tellervo Valta ja Heikki Lepo.

Kulta- ja hopeakruunun kuljetti mukanaan Jukka Harju Pohjanmaalta. Hän kiersi ympäri Suomen organisoimassa kruunuhäitä, myös näytelmävaatevarasto kulki hänen mukanaan.

Orivedellä organisoimassa olivat hammaslääkäri Anna Suramo ja (kampaaja) Senja Sierilä, joka ohjasi talven aikana seuratanssiopetuksen ja harjoitukset. ”

”” Tuona aikana oli paljon seuratoimintaa,  puuhattiin kaikenlaista hauskaa yhdessä sota-ajan tapahtumista vapauduttua (Tellervo Jokinen).

Kruunun valinnassa putkahti hääkulkueitten orivesiläisen erityistuntijan taiteilija Paavo Toivosen nimi esiin. Tellervon  mukaan Toivonen ei hyväksynyt hämäläistä morsianta esittävälle pohjalaista kultakruunua, vaan järjesti puolukanvarvuilla koristellun suuremman kruunun Kaisulle, Tellervon päähän laitettiin sitten pienempi kultakruunu.

Seuraavaan olen poiminut taustatietoja vihkosesta Oriveden Ponnistus 1908–1958,
s. 15 ja 16:

Kruunuhäiden pääjärjestäjän Oriveden Ponnistus r.y:n puheenjohtaja kenkätehtailija Paavo Lilja (> Karhunmaa), joka Aamulehden mukaan piti tervetuliaispuheen, toimi Ponnistuksen johdossa vuodet 1934–1939 ja 1944—1950 (jälkimmäinen jakso on pudonnut pois julkaisusta Oriveden Ponnistus 1908–2008!).

Tellervo Jokisen mainitsemat organisoijat  Anna Suramo  ja Senja Sierilä olivat Ponnistuksen Naisosaston aktiivitoimijoita ja entisiä puheenjohtajia: Senja Sierilä 1945-1947 ja Anna Suramo 1948-1949. Vuoden 1950 puheenjohtaja oli Aili Oikarinen.

 

Ohjaaja valitsi morsiusparit tanssikurssilta

Kaisu Sihvo oli tullut vuonna 1949 Orivedelle Karjalan evakkona. Hän meni jo saman vuoden syksyllä mukaan Oriveden Ponnistuksen Suojalla järjestämiin vanhojen häätanssien harjoituksiin, joita pidettiin joka viikko kesään asti.

Kaisu kertoo, että tanssiharjoitusten loppuvaiheessa Jukka Harju kerran osoitti sormella kruunuhääparit: tuo pari ja tuo pari. Aivan umpimähkään hän ei varmaan valintaansa tehnyt, luulenpa hänen valinneen parhaat tanssijat.

Tällaiset olivat Harjun valinnat häitten päähenkilöiksi:

Maanviljelijä Tuomo Huitu, 1925–2000,  ja Oripohjan aseman konttoriapulainen Kaisu Sihvo, s. 1930.
Libristi Tellervo Valta ja rakennusmestari Heikki Lepo samanikäiset, syntyneet vuonna 1927.

 

Kymmenvuotiaat morsiustytöt

Hääväen yhteiskuvassa mukana olleitten morsiustyttöjen tiedot aiheuttivat yllättäen päänvaivaa. Moni tunnisti heidät Liljan Pirkoksi ja Rantasen Elinaksi.

Kuvassa tytöt näyttävät noin 10-vuotiailta, mutta esim. Oriveden yhteiskoulun 50-vuotismatrikkelissa Pirkko Liljan syntymävuodeksi on merkitty 1947! Tiesin, ettei se ollut mahdollista, mutta koulultakaan ei löytynyt muuta tietoa. Monipolvisen kyselykierroksen jälkeen entinen luokkatoverini Tuula Vainio, o.s. Jokinen hankki sukututkimustiedon, jonka mukaan  Pirkko oli syntynyt vuonna 1940 kuten Elinakin.

Martti Vuoriselta sain vahvistuksen siihen, että hänen luokallaan yhteiskoulussa oli vähän aikaa toinen, v. 1947 syntynyt Pirkko Lilja. 

 

Vuosi 1950 yhteisissä muistoissamme

 

Kahvia vai korviketta?

Keskustelutilaisuudessa pohdittiin monia aikaan liittyviä ilmiöitä. Sotien päättymisestä oli kruunuhäitten aikaan vasta viitisen vuotta. Elettiin pula-ajan loppua, vaikka suurin osa tarvikkeitten säännöstelystä oli jo purettu. Pula-ajan katsottiin päättyneen vasta kun kahvi vapautui vuonna 1954.

Kahvi oli siis vielä kortilla. Yhdessä innostuttiin pohtimaan, juotiinko kruunuhäissä kahvia vai korviketta. Kaupoista sai sodan jälkeen säännöstelykupongilla henkilöä kohden ¼ kg korviketta kuukaudessa. Kahvia se sisälsi korkeintaan 25 %, loput erilaisia korvikeaineita kuten paahdettua viljaa, juureksia ja sikuria tai voikukanjuurta.

Tuohon aikaan sai kuitenkin jo ostaa myös kalliimpaa ns. verokahvia, josta paahtimo oli maksanut valtiolle valmisteveroa. Arveltiin, että Ponnistus oli kaiketi hankkinut häihin tätä oikeaa kahvia. Muussa tapauksessa häävieraitten olisi pitänyt tuoda omat kahvikuponkinsa. Myös Tellervo Jokinen muistaa Oriveden kruunuhäissä tarjotun kahvia eikä korviketta.

Mietittiin myös yhdessä, mitä ruokia suurista savikupeista mahdettiin tarjota hääaterialla. Ainakaan Kaisu ei sitä muista. Tellervolla on ruokailukuva, jossa syödään arvatenkin lihasoppaa tai muuta liemiruokaa.

Hevoskulkue

Hääkulkueeseen osallistui Aamulehden mukaan parikymmentä hevosvaljakkoa. Kiesejä oli lainailtu isoista taloista.

Niiden kulkema matka oli kuutisen kilometriä eli paljon pidempi kuin vuoden 1933 häissä: noin kilometri Kirkonkylän Parpolasta Oriveden Opistolle. Toista hääparia kuljettaneella seppä Matti Seppälällä oli Onnistaipaleen Hörtsänältä lainatut kiesit.

Komea, kiiltäväkupeinen hevonen oli Matti-sepän oma juoksijaori.  Hän ohjasti itse kasvattamaansa vikuria Veittoa. Matin veljentytär Ulla-Maija Hildeen, o.s. Seppälä muisteli, että nimi oli alun perin Veikko, mutta kun Helena-sisko ( > Boegens) ei pienenä osannut sanoa k-äännettä, nimi muuntui aikuistenkin suussa Veitoksi.

 

Kuinkas sitten kävikään!

Vuoden 1950 kultahääparista Kaisu Sihvosta ja Tuomo Huitusta tuli loppujen lopuksi oikea aviopari. Kruunuhäitten jälkeen Tuomo otti tavakseen noutaa Kaisun Oripohjan asemalta tämän työpäivän päättyessä ja saatella hänet kotiin.  30.6.1951 pari vietti oikeita häitä, mutta tällä kertaa pienessä piirissä.

 

Vuosien 1933 ja 1950 häitten vertailua

Vuoden 1933 mahtihäissä korostui niitten hämäläisyys ja koko: olihan häänäytöksen varsinaisia vieraita 400, ja lisäksi lähes kaksisataa ylimääräistä sekä kuokkavieraat. Laaja ohjelma ruokailuineen noudatti tarkkaan vanhaa orivesiläistä perinnettä. Eriaiheisia oheistilaisuuksia oli runsaasti, mikä takasi ison osallistujamäärän.

Vuoden 1950 häät olivat hiukan pienemmät ja vaatimattomammat, ja ne järjestettiin Jukka Harjun ohjaaman eteläpohjalaisen mallin mukaan. Harjusta en ole löytänyt taustatietoja, mutta hän lienee ollut Tuurista kuten pelimannit, jotka hän toi mukanaan.

Vuoden 1933 mahtihäät pidettiin Oriveden opistolla, vuoden 1950 häät Suojan talolla.

Hevoskulkueen matka oli 1950 kuutisen kilometriä eli paljon pidempi kuin vuoden 1933 häissä: noin kilometri Kirkonkylän Parpolasta Oriveden opistolle.

Vuoden 1950 häihin osallistuvien vieraitten määrää en toistaiseksi tiedä, mutta ulkopuolista yleisöä arvioitiin  olleen liikkeellä molemmissa häissä viitisentuhatta. Kaunis sää suosi kumpaakin juhlaa. Oriveden asukasluku oli vuonna 1933 noin 6.100  ja 1950 liki 8.300. Vanhemmissa häissä oli kaiketi  enemmän Oriveden ulkopuolisia katsojia.

 

 

 

Vas. Paavo Karhunmaa (ent. Lilja) puhumassa 1952, paikka tuntematon. Kaupungin kuva-arkisto. Oik. Paavo Toivonen ohjaa näytelmää Paltanmäellä 1937. Kuva Leena Oksalta. 

 

Yhteistä kummallekin tapahtumalle oli, että toinen järjestäjistä oli Oriveden Ponnistus! Ponnistuksessa aktiivisesti toiminut kenkätehtaanjohtaja Paavo Lilja (myöh. Karhunmaa), joka oli sekä liikunnan että kulttuurin ystävä, oli taustavoimana molemmissa häissä. Vuonna 1933 päävastuussa oli käsittääkseni Oriveden Museoyhdistys, pääorganisoijana  tilallinen Hugo Hörtsänä, puvustajana ja ohjaajana taiteilija Paavo Toivonen, lyömättömiä kotiseutumiehiä molemmat. Kaikki tehtiin yksityiskohtia myöten omin voimin.

1950 häät ostettiin luultavasti kokonaisuutena malliohjelmineen, soittajineen ja pukuineen eteläpohjalaiselta Jukka Harjulta. Päävastuu tilaisuuksista oli arvatenkin Ponnistuksen käsissä, ja toisena järjestäjänä toimineita Oriveden sotainvalideja haluttiin kaiketi tukea juhlien tuotolla.

Maija-Liisa Mäkelä

Suurjuhlat valloittivat Oriveden Sanomat

 

 

unnamed

Hääkulkue silloisen Pölkkysen talon edessä. Läsitorin tienviitan varjo vas. alakulmassa. Kuva Leena Oksan albumista. 

 

 

 

Oriveden Sanomat 3.8.1933 / numero 31: juhlaraportin lavea alkuosa 

 

Oriveden suurjuhlat

 

Suurten hämäläisten perinnehäiden ja niihin liittyvän juhla-viikonlopun 29.-30.7. 1933 jälkeinen Oriveden Sanomien numero ilmestyi torstaina 3.8. Lehden etusivulta alkaa raportti ajan kuvailevaan, monisanaiseen tyyliin otsikkonaan Oriveden suurjuhlat.

Siihen mahtuvat pääasiassa vain itse häihin ja niiden taustaan liittyvät tapahtumat.  Heti alkuun ilmoitetaan juhlaselostuksen muilta osin jatkuvan lehden seuraavassa numerossa eli torstaina 10.8. Varsinaiset selostukset lienee kirjoittanut päätoimittaja Väinö Paavola. Osa kahden numeron jutuista on luultavasti toimittaja Apsa Lauttajärven kynästä. Molemmat olivat koulutukseltaan kansakoulunopettajia. 

 

Suurjuhlat valloittivat paikallislehden siis kahdessakin mielessä: ne valtasivat näyttävästi palstatilaa lehden kahdesta numerosta, ja asiasta kirjoittaneet tuntuivat olevan kerrassaan juhlien vallassa, ihastuksissaan ja helpottuneita.

 

Päätoimittaja, kansakoulunopettaja (1882-1953) Väinö Paavola oli kotiseudun ystävä ja monipuolinen kulttuurimies: kuoronjohtaja, säveltäjä ja kirjakauppias, mukana Museoyhdistyksen, Oriveden yhteiskoulun ja opiston johtokunnassa, jossa lopulta puheenjohtajana, sekä seurakunnan ja kunnan elimissä kunnanhallituksesta kirjastolautakuntaan.

Hän oli monitoiminen, mutta tiettävästi vaatimaton mies: ”täysin vailla itserakkauden ja omahyväisyyden tuntoja,” kuten Paavolan oppilas Hely Teiskonlahti (> Mattila) on todennut (Oriveden Seudun Joulu 1986, s. 23). Paavolasta on huomattavan vähän valokuvia suvunkin parissa.

 

Vetinen sää haittasi alkuun, mutta sunnuntaiaamu oli kaunis

Ensimmäiseksi lehdessä pohdiskellaan seikkaperäisesti  juhlien onnistumiseen vaikuttaneita syitä. Toimittaja kertaa koko kesän sääolot: Edellisten viikkojen sateet olivat estäneet monia ”lähtemästä suunnittelemilleen huvimatkoille”. Vielä ensimmäisen juhlapäivän lauantain iltapuoli oli sateinen. Vettä valui tavattoman anteliaasti, mutta pilvet kiirehtivät koillista kohti kuin ”Vienan viluisille maille”.  Seuraa selostuksen lyhin ja iskevin lause: ”Sunnuntaiaamu oli kaunis.” Viime hetken  säänmuutos pelasti juhlat, joista suuri osa oli suunniteltu ulkoilmatapahtumiksi.

 

5 000 henkeä liikkeellä 6 000 asukkaan pitäjässä

Toimittaja arvelee Orivedellä olleen liikkeellä viitisentuhatta vierasta. Lehden samassa numerossa Oriveden väkiluvuksi mainitaan 6 114 henkeä. Toki juhlavieraissa on ollut paljon myös orivesiläisiä, mutta lehdessä kuvataan, miten väkeä tulvi eri suunnilta täpötäysissä linja-autoissa ja junissa, hevosilla ja polkupyörillä.

 

Juhlien vetovoiman syyksi hän arvelee paikkakunnan maineen lisäksi syyt, joista hän haluaa erikseen mainita kuvauksensa loppuosassa: Yleisölle tarjottiin jotakin uutta mitä ei ollut ennen koettu.

”Nyt oli uutta se vanha, jota emme ole tottuneet näkemään: hääjuhla ruokailupöytineen, kalustoineen ja juhlamenoineen…”

 

Idean isä Hugo Hörtsänä                                                  

Tämän uutuuden keksijäksi Oriveden Sanomat  nimeää Museoyhdistyksen johtokunnan puheenjohtajan Hugo Hörtsänän.  ”Hänen aloitteestaan ja hänen työllään häät saatiin toimeksi”, lehti toteaa.

Oliko myös juhlaviikonlopun kokonaissuunnitelma ja käytännön johto Hugo Hörtsänän käsissä, sitä en tiedä.

 

Hörtsänällä 1928, vas. isäntä Hugo. Kuva Jaakko Mäkelältä.
 

Hörtsänän puutarhalammen sillalla isäntä Hugo (vas.) vieraineen v. 1928. Kuva kirjoittajalta. 

Myös juhlien tiedotus oli hoidettu Oriveden Sanomien mukaan hyvin: ”niistä oli kirjoitettu ja ilmoituksien levittämisestä oli pidetty parhainta huolta.” Ilmoitukset sähkö- ja puhelintolpissa sekä latojen ovissa taisivat tuoda tiedon parhaiten kaukaisiinkin kyliin.

 

Pääjärjestäjät Museoyhdistys ja Ponnistus

Vuoden 1933 suurjuhlien järjestäjänä on yleensä pidetty vuoden vanhaa Oriveden Museoyhdistystä  ja Voimistelu- ja Urheiluseura Ponnistusta, jonka silloinen sihteeri ja tuleva puheenjohtaja, kenkätehtailija Paavo Lilja oli myös kulttuurin ystävä.

Ponnistus järjestikin suurjuhlien ohjelmaan piirikunnalliset urheilukilpailut, tanssit Suojalla, oman 25-vuotisjuhlansa sekä Museoyhdistyksen kanssa yhteisen arvokkaan ohjelmallisen iltaman Suojalla, ajaltaan päällekkäin häätilaisuuden kanssa.

Paavo Liljasta (1905–1994, myöhemmin Karhunmaa) oli tullut 1930-luvun alussa Oriveden kenkätehtaan johtaja. Hänellä oli merkittävä rooli paikkakunnalla mm. kunnalliselämässä. Hän oli myös innokas urheilu- ja teatterimies. Näytelmät jopa otettiin mukaan Ponnistuksen toimintaan Liljan toimiessa myöhemmin seuran puheenjohtajana.

 

Oriveden opiston ja Laaksovirtojen suursaavutuksia?

”Mutta suurten juhlien pitämiseksi tarvitaan määrättyjä edellytyksiä. Sellaisia ovat sopivat juhlapaikat, huoneustot ja ne kyvyt, jotka huolehtivat tavanmukaisesta ohjelmasta ja monen monista muista seikoista. .. niitä oli auliisti tarjolla. Oriveden laajalti tunnetun opiston suomat mahdollisuudet käytettiin joka suhteessa.

Sen juhlakenttä laululavoineen, sen avarat suojat, sen keittiöt ja emäntien tarmo ja taito – kaikki ne olivat välttämättömät. Samoin tarvittiin henkistä varallisuutta tukemaan suurjuhliamme. Niiden onnistuminen on siis suureksi osaksi Oriveden opiston ja ennen kaikkea sen johtajan ja johtajattaren, Aarne ja Sylvi Laaksovirran ansiota.” – Näin sanasta sanaan Oriveden Sanomat. Myötämieliset sanat ovat luultavasti päätoimittaja Väinö Paavolan, jolla oli silloin jo toistakymmentä vuotta ollut likeiset suhteet Oriveden opistoon mm. sen johtokunnassa.

Laaksovirroilla oli melkoinen kokemus näyttävien juhlien järjestämisestä, ja on houkutus nimetä vuoden 1933 suurjuhlat opiston ja heidän heidän tähtihetkikseen. Oriveden opiston oma 20-vuotisjuhla presidenttivierailuineen vuonna 1929 lienee sittenkin ollut heille se todellinen suursaavutus.

Tähän viittaa heidän Leena-tyttärensä muistellessaan Oriveden aikaa: ”Mieleenpainuvimmat ´isot juhlat´ olivat ne, jotka vietettiin kesällä 1929 ulkoilmassa. Oriveden Opisto täytti 20 vuotta.” (Valvanne, Leena: Rakkautta pyytämättä: Valtakunnankätilö muistelee – Oriveden Seudun Joulu 1993, s. 22).

 

Mukana muita paikallisvaikuttajia

Oriveden Sanomat jatkaa: ”Monilla muillakin on ollut huomattava osuutensa, kuten insinööri Martti Mikkolalla ja hänen puolisollaan arkkitehti Toini Mikkolalla sekä Oriveden seurakunnan sielunpaimenilla ja urkurilla.”  Juhlajumalanpalveluksessa lääninrovasti, kirkkoherra Kaapo Kostia saarnasi, liturgina ja vihkipappina toimi pastori H. D. Pennanen, kanttori Kalervo Peltonen johti musiikkia ja esitti yksinlaulua.

Hirsilän kenkätehtaan johtaja Mikkola oli kotiseutuhenkinen Oriveden opiston ystävä, noihin aikoihin sen johtokunnan varapuheenjohtaja, ja hänen Toini-vaimonsa puolestaan monipuolinen kulttuuri-ihminen ja mm. opiston ylläpitämän Kotitalouskoulun johtokunnan jäsen.

Uskon Oriveden Sanomien päätoimittajalla, kansakoulunopettaja, musiikkimies Väinö Paavolalla olleen itselläänkin lusikkansa juhlasopassa. Ainakin hän oli hoitelemassa juhlien musiikkiohjelmaa ja näyttävää ennakkotiedotusta.

 

Vaino_Paavola,_musiikkimies. M-LM

Väinö Paavola kotipianon ääressä. Kuva kirjoittajalta. 

Väinö Paavolan kynästä lienee seuraava Oriveden Sanomien  maininta: ”Olkaamme vain kaikki apuna olleet siitä hyvillämme, että olemme saaneet ja voineet voimillamme vaikuttaa hyvän yhteisen asian onnistumiseksi. ”

 

Maija-Liisa Mäkelä

Suurjuhlaviikonloppu heinäkuussa 1933: Kruunuhäiden lisäksi toistakymmentä muuta tapahtumaa!

 

Musta_morsian_sulhasineen_Polkkysen_edessa._Kuva_8_Seppalasta.

Mustaa morsianta Fanni Arosta viedään (häätalolta Oriveden opistolta poispäin!), sulhanen  Jalo Lepistö. Takana silloinen Pölkkysen kauppatalo. Kuva Kalle Seppälän suvulta. 

 

Vanhanaikaiset hämäläiset häät 1933

 

Ensimmäisen kirjoituksen kesän 1933 mahtavista perinnehäistä Orivedellä julkaisin blogissani itsenäisyyspäivänä 2017 nimellä MAANKUULUT PERINNEHÄÄT 1933 vetivät  5000 vierasta Orivedelle. Niiden järjestäjät puhuivat vanhanaikaisista hämäläisistä häistä.

Niitä on kutsuttu myöhemmin myös kruunuhäiksi, kuten vuonna 1947 Eräjärvellä ja 1950 Orivedellä järjestettyä hääspektaakkelia. Ne olivat ikään kuin näytöksiä, hääpareilla ja vierailla oli roolit ja ajankohdan mukaiset asut, mutta vuoden 1933 häissä vihittiin kaksi todellista hääparia.

Vuoden 1933 juhliin kietoutuvaa uutta taustatietoa olen viime syksyn aikana saanut eri puolilta niin paljon, että pidän velvollisuutenani tallentaa sitä useaankin juttuun.

Näistä suurhäistä olin vuosia sitten onnistunut hankkimaan vain yhden hyvän lähteen: kirjaston kaukopalvelun välittämän kopion Suomen kuvalehden runsaskuvaisesta artikkelista Oriwedellä oliwat sitten ne suuret häät,  kirjoittanut Kerttu Helme (SK 1933:33). Kopiokoneen jälki oli kuitenkin sen verran huonolaatuisia, ettei kuvia voinut julkaista.

Asia jäi silleen vuosiksi, kunnes sain lainaksi alkuperäisen lehden, tosin sidottuna puolivuosikertana: paino kolme kiloa, iso sivukoko. Siitä skannaaminen oli todella tukalaa, tuloksena sentään muutama jotenkuten siedettävä kuva.

Käytän seuraavassa kuitenkin häissä myytyjä ”virallisia” kuvia, joita seppä Kalle Seppälän poika Mikko ystävällisesti hankki käyttööni sisarensa Marja Ijäksen omistamista isänsä kokoelmista. Ne ovat samoja, joita  julkaistiin Suomen Kuvalehdessä, josta olen lainannut joitakin kuvatekstejä.

 

Laina_ja_Toivo_Hanninen,_takana_Kyllikki_Eerola.

”Nuorisoa, vallesmannin sukulaisia.” Toivo ja Laina Hänninen 1933 hääkulkueessa. Seuraavana ”siltavouti emäntineen” (Kyllikki Eerola).  Kuva Seppälän suvulta.

 

 

Haakulkueessa_1933_Mattilan_vaki. Kuva_Seppalasta.

Hääkulkueessa 1933 ”Mattilan väki.” Kuva Seppälän suvulta.

 

 

Haakulkue_1933._Torppari_Kytola._Kuva_Seppalan_suvulta.

Hääkulkueessa 1933. ”Torppari Kytölä”. Kuva Seppälän suvulta. – Kuva lisätty 16.1.2018. 

 

Julkistan seuraavassa lukijoitten ihmeteltäväksi Oriveden Sanomien ilmoituksen kesältä 1933. Olin saanut sen taiteilija Paavo Toivosen tyttäreltä Leena Oksalta. Koska nytkin sanomalehtikopio on huonohko, jäljennän sen tiedot tähän ja lisään loppuun asiaa selventävää taustatietoa:

 

Oriveden suurjuhlien ohjelmisto.

 

 

Lauantaina 29. p. heinäk.

Klo 18.       S.V.U.L:n Hämeen Piirin mestaruuskilpailut ja Hämeen Piirin maalaisseurojen välinen kilpailu 4×800 metriä kiertopalkinnosta.
Suojan urheilukentällä.

Klo 18.       Oriveden Opiston Toveriliiton kesäkokous Oriveden Opistolla.

Klo 20.       Toveriliiton illanvietto Oriveden Opistolla.

Klo 20.30   Oriveden V.- ja U.-seura Ponnistuksen järjestämät tanssiaiset Suojalla.

 

Sunnuntaina 30. p. heinäk.

Klo 9          Torvisoittoa Paltanvuorelta

 

Klo 10.       Juhlajumalanpalvelus Oriveden kirkossa, jonka loputtua:

                  JUHLALLINEN PARIEN VIHKIMINEN.

 

Klo 10.       Torvisoittokuntien yhteisharjoitus Kansanopiston laululavalla.

 

Klo 11.       Kuorojen yhteisharjoitus Kansanopiston laululavalla.

 

Klo 13.       Kansakoululasten yhteislauluharjoitus torvien säestyksellä Kansanopiston laululavalla.

 

Klo 12.30   Oriveden V.- ja U.-seura Ponnistuksen 25-VUOTISJUHLA Suojan urheilukentällä ja edellisen päivän kilpailujen jatko

                  Juhlapuhujana lehtori A. Mikkonen.

 

Klo 14.30   ORIVEDEN MUSEOYHDISTYKSEN KANSANJUHLA Oriveden kansanopiston juhlakentällä.

                  Ohjelma mitä arvokkainta: Torvisoittoa, kuoro-, lastenlaulu- ja lausuntaesityksineen.
Juhlapuhujana rehtori K. V. Kaukovalta.

 

Klo 18.       VANHANAIKAISET HÄMÄLÄISET HÄÄT.

                  Sulhasien, lähettien ja sulhasten puhemiehineen, soittajineen ja muine vieraineen kirkoltapäin maantietä hevosilla ajaen tulo kansanopiston alaportista häätalon pihaan kansanopiston juhlakentälle, jossa tapahtuu heidän vastaanottonsa. Sen jälkeen alkavat varsinaiset hääsyömingit, juomingit ja tanssit y. m. asiaan kuuluvat menot.

                  Noin klo 21 kuokkavieraat huutavat hääparit ulos ja ne, jotka lunastavat lipun häiden loppuosaan, lasketaan yhteiseen iloon.                  

                  Häihin kokonaisuudessaan osanotto niistä aiheutuvien suurten kustannusten tähden on Smk. 25:- hengeltä.

 

Klo 19.       Museoyhdistyksen ja Ponnistuksen yhteinen arvokas ohjelmallinen iltama Suojalla. Juhlapuhujana lehtori A. Mikkonen.

 

Klo 24.       Loppujuhla ilotulituksineen Kansanopiston juhlakentällä.

 

                    Junien, laivojen ja autojen kulut juhlayleisölle sopivat.

——

 

Yllä olevasta ohjelmasta paljastuu hämmästyttävä asia: suurhäitten kanssa samana viikonloppuna 29.–30.7.1933 Orivedellä olikin oikea tapahtumien suma: lauantai-illasta seuraavaan yöhön, osin päällekkäin toistakymmentä juhlaa tai tilaisuutta!

Ilmoituksen selostus vanhoista hämäläisistä häistä on hupaisa näyte sen ajan sanomalehtikielestä. Yhteen virkkeeseen yritetään ahtaa mahdollisimman paljon informaatiota jonkinlaisella kansliakielellä. 24:n sanan virkettä on hankala ymmärtää.

 

Taustatietoa

Paltanvuori  > Paltanmäki

Suoja

Suojeluskunta- ja käräjätalo keskellä Kirkonkylää, sotien jälkeen Oriveden manttaalisäätiön omistuksessa, Heikki Tiitolan suunnittelema rakennus valmistui 1923 ja vihittiin 1924.

vausti

baskeri´, ´lakki´, saanut nimensä vuoden 1926 Faust-elokuvasta, jonka  nimihenkilö käytti baskeria. Vausti-muotoa käytettiin jonkin verran länsi- ja keski-Suomessa, Orivedelläkin.

Kansanopiston  laululava
valmistunut 1929 presidentti Lauri Kristian  Relanderin vieraillessa opiston 20-vuotisjuhlissa, purettu 1952 (Timo Suvannon tieto).

Oriveden Opiston 20-vuotisjuhliin rakennettu laululava, alaköynnös. Kuva M-LMltä.

Opiston 20-vuotisjuhliin 1929 rakennettu laululava, kuvan tilaisuus ja ajankohta tuntematon. Kuva kirjoittajalta. 

 

Kaukovalta, K. V. (1885–1943)

Oriveden opiston johtokunnan puheenjohtaja 1931–1934, rehtori, historioitsija, Tampere. Kirjoitti mm. Hämeen läänin historian I-III 1931. Hän vietti perheineen kesiä Karpin talossa Orivedellä.  (Tarkennukset oranssivärillä 29.1.2018.)

 

Maija-Liisa Mäkelä

 

 

Joulu vanhassa Pehulan Paavolassa I: Talon tytär kertoo

 

 

 

Sanni Paavola (s. 1898) muistelee syntymäkotinsa joulua

 

 

Sanni noin 10-vuotiaana kotinsa Pehulan Paavolan pihassa vanhempiensa Juho ja Amanda Paavolan kanssa. mlm.

 Sanni noin 10-vuotiaana syntymäkotinsa Pehulan Paavolan pihassa vanhempiensa Juho ja Amanda Paavolan kanssa. Kuva kirjoittajalta. 

 

Näin joulun alla, kun luonto on synkkää ja maa mustaa, on mielikin sen mukainen arkisen kiireen keskellä. Kuitenkin tuohon murheelliseen mieleen tuo lohdutusta se ilon ja valon juhla, joka meitä jokaista lämmittää, nimittäin joulu.

 

Muistan niin elävästi, miten vietimme rakkaassa syntymäkodissani joulun juhlaa. Jo viikkoa ennen juhlaa aloitettiin valmistelutyöt. Kaikki tuli ajallaan suoritetuksi, sillä jokaiselle viikonpäivälle oli määrätty työnsä. Valettiin paksuja talikynttilöitä, valmistettiin makeata joulusahtia.

 

Jouluaaton askareet valmistivat juhlan

 

Kun jouluaatto valkeni, haettiin aamulla metsän kaunein kuusi, ja aloitettiin jouluruokien loppuvalmistelut. Aattoillan hämärtyessä ripoteltiin hohtavan valkoiseksi pestylle pirtin lattialle pieniksi hakattuja hyväntuoksuisia kuusenhavuja. Kohta tämän jälkeen sytytettiin omavalmisteiset kynttilät kuuseen ja juhlapöytään. Illan tunnelmaa korostettiin vielä komealla takkavalkealla.

 

 

IMG_1808

Vanhan Paavolan  käyttöesineitä keittiöstä: paistivadilla pippurikakkoformu ja puulautanen, takana mortteli, alla talossa tehty keinutuolinmatto. Maija-Liisa Mäkelän kokoelmasta. Kuva Sanna Mäki. 

 

———-

Pippurikakkojen reseptin osa, Lempi Paavola.

Pippurikakkojen reseptin alku  Sannin vanhemman sisaren Lempi Paavolan, myöh. Sarkola, ruutuvihosta. Lempi, 1883-1950, oli kirjoittajan äidinäiti. Skannaus kirjoittajalta.  (Lisätty 23.12.2017) 

———-

Kaiken tämän jälkeen pirttiin katettiin pitkä pöytä. Suuri valkea pellavaliina levitettiin sille ja puiset, upeat sahtituopit täytettiin sahdilla. Talon väki aloitti yhteisen aterian. Äitini pyysi virittämään jouluvirren. Runsaiden ruokalajien jälkeen laulettiin kiitosvirsi. Juhlan viettoa jatkettiin vielä lukemalla jouluevankeliumi ja laulamalla jouluvirsiä. Toiset valvoivat läpi yön, mutta ne, jotka ajattelivat aamulla kirkkoon menoa, riensivät nukkumaan.

 

Eläimillekin jouluruokaa

 

 Jouluyönä muistettiin myös kaikille eläimille antaa jouluruokaa. Kynttilätkin sytytettiin niitten iloksi ja niitä tervehdittiin sanomalla: ”Nyt on joulu”, johon hevosetkin hörähtäen vastasivat. Lähimmät varattomat oli pyydetty myös yhteiselle jouluillalliselle, joten juhla tuntui senkin vuoksi entistä kohottavammalta. Joulupukkikin vieraili illan kuluessa.

 

Nukahtaneet neulottiin kiinni vuodevaatteisiin

 

 

Aikaisin jouluaamuna olivat hevoset valmiiksi valjastettuina rappujen edessä viedäkseen kaikki joulukirkkoon, mutta uni oli pettänyt jonkun, ja niin salaa neulottiin vuodevaatteista peitteeseen kiinni henkilö, joka ei koko yötä jaksanut valvoa. Siinä olikin hommaa, että sai neuleet ratkotuiksi, niin etteivät vuodepeitot tulleet mukaan.

Niin sitten lähdettiin matkaan läpi hohtavien hankien, poikki peltojen kulkusten helistessä. Kun saavuttiin pyhäkköön, oli mieli tulvillaan juhlaa, sillä kirkko oli valaistu sadoin kynttilöin. Ihana jouluvirsi kaikui kauniissa pyhäkössä. Kirkonmenojen päätyttyä lähdimme ajamaan kotiin. Se vasta olikin kovaa tuloa, sillä kuski ajoi niin lujaa, että ensimmäisenä toimme joulun kotiin, niin kuin silloin oli tapana sanoa. Sai siinä varjella itseään, jottei lentänyt lumipirstaa kasvoille. Siksi olikin parasta piiloutua tukevien rekivällyjen suojaan.

Niin joulu oli vietetty ja kaikki olimme onnellisia ja tyytyväisiä kaikkeen, mitä sydämissämme olimme tunteneet ja kokeneet. Näin on jäänyt syntymäkotini joulusta kaunis ja valoisa muisto, joka lämmittää elämän ohdakkeisella polulla vaeltavaa ja virvoittaa silloinkin, kun kaikki tuntuu karulta ja kylmältä.

 

Sanni Paavola            

 

Jk. Yllä vanhan orivesiläisen Sanni Paavolan (1898–1991) muistelus syntymäkotinsa Pehulan Paavolan joulusta. – Kirjoituksen otsikoinnit ja uusi kuvitus ovat omiani.

Sannin teksti löytyi äskettäin toisen iäkkään sukulaisen jäämistöstä. Yksi Sannin vanha kirje todistaa, että hän on kirjoittanut tämän joulutarinansa vuonna 1974 ollessaan 76-vuotias. Se julkaistiin myös Aamulehdessä  ja Esko Hilskan toimittamana Keskisuomalaisessa.

 

Sanni Paavola kasvatti amarylliksia jouluksi. Kuva Esko Hilska
Sanni Paavola jouluamarylliksineen v. 1974. Korea ryijy kukki seinällä kesät talvet. Kuva Esko Hilska.

Viittauksia Sanni Paavolan traagiseen elämänkohtaloon on mm. tämän blogin artikkelissa Kerttu-tädin käsilaukku. Palaan Sannin tarinaan myöhemmin blogissani.

 

Maija-Liisa Mäkelä

 

 

Joulu vanhassa Pehulan Paavolassa II: Naapurin poika kertoo

 

Vanha Pehulan Paavola Helvi Paavolan valokuvasta maalaamana
Vanhan Paavolan pihapiiri, jota ei enää ole. Taulun maalannut 1977 Osmo Paavolan vaimo Helvi vanhan valokuvan perusteella. Kuva Markku  Fagerlund.                 

 

 

Vanha Paavola talon takaa.
Hyvin vanha Paavola takaapäin. Kuva kirjoittajalta. 

 

Naapurin poika Juuso Koivisto (s. 1900) muistelee

 

Jouluvalmistelut olivat entisaikaan rankkaa työtä

 

Joulu ja juhannus olivat ennen vanhaan vuoden suurimmat juhlat, joihin piti valmistautua niiden arvon vaatimalla tavalla. Vanhan Sanni  Paavolan (1898–1991) vuonna 1974 kirjoittama kuvaus  kotitalonsa Pehulan Paavolan joulunvietosta vuosisadan alkuvuosilta julkaistiin Oriveden Seudun Joulun vuoden 2014 numerossa. Hemmotellun talontyttären muistamat jouluvalmistelut alkoivat vasta noin viikkoa ennen aattoa ja taisivat olla kevyenlaista sisätyötä.

Sattumalta löysin kansanperinteen suurkerääjänä tunnetun maalarimestari Juuso Koiviston  (1900–1991) painamattomista muisteluksista perin toisenlaisen kuvauksen naisten joulunalustöistä Pehulassa. Muokkasin sen lyhentäen Oriveden Seudun Jouluun  2016.

Sanni ja Juuso olivat ikätovereita ja naapureita, jopa pikkuserkkuja. Näiden kahden joulumuistot nyt yli sadan vuoden takaa täydentävät hienosti toisiaan, myös sävyltään: Sanni muistelee tunnelmoiden, Juuso tarkan realistisesti, mutta elävästi.

 

Naiset riimoivat, kuurasivat, luuttusivat ja pyykkäsivät

 

Koivisto kirjoittaa:  ”Syntymäkylässäni oli neljä taloo Vähä-Maunu, Iso-Maunu, Jussila ja Paavola. Joka talon maalla oli pienempiä ja isompia torppia. Luonnollisesti jokaisen talon torpan vaimo kävi omassa talossa kuuraamassa pirtin, kyökin ja näitten porstuan. Mutta talon emännät sopivat siitä, että kuuraus tehtiin neljän talon kohdalta vuorotyönä.”

Kun neljän hengen siivouskaarti oli käynyt isot talot läpi, jokaista siivoojaa odotti sama työ omassa kodissa. Myös jouluksi pestävään suurpyykkiin tarvittiin taloissa apuväkeä. Torppien ja lähimökkien emännät tulivat yleensä halukkaasti mukaan, sillä se tiesi heille lisäansiota. Lisäksi palvikinkku mökin emännän kainalossa kotiin mennessä oli tervetullut herkkupala.

Ihmetystä herättää, miten tarkkaan Koivisto kuvaa naisten töitä. Hän paljastaa, että hänen Henriika-äitinsä ja Paavolan emäntä Amanda olivat serkukset, joten Juuso-pojalle Paavola oli tuttu sukulaistalo. Henriika oli varmaankin Paavolan emännän luottohenkilö, joka kutsuttiin naapurimökistä apuun aina kun tarvittiin riuskaa ja osaavaa monen työn taitajaa, hänhän toimi jopa pitokokkina.

Valtaosa muisteluksista lienee Henriikan kertomaa, mutta kirjoitetussa kuvauksessa on niin itse eletyn maku, että tarkkasilmäinen Juuso oli arvatenkin pikkupoikana ollut äitinsä mukana Paavolan jouluvalmisteluissa.

 

 

Vähä vesi, santa, suopa ja hakosuti kuuraustarpeina pirtissä

Tietenkin kaikkia uskonnollisia juhlia juhlittiin, kuten pääsiäistä, helatorstaita ja helluntaita, mutta silloin riitti siivouksessa permannon luuttuaminen rätillä ja vedellä, mikä hoitui kaiketi omin väin. Vain kaksi kertaa vuodessa pirtti kuurattiin valkoiseksi, Juuso muistelee: jouluksi ja juhannukseksi.

Historioitsijan tapaan hän kuvaa siivouspäivän eri työvaiheet.  Suursiivoukseen tarvittiin ainakin neljä riuskaa naista. Pirtin siivous käynnistyi aamulla viiden aikaan, koska siitä oli selvittävä lyhyen talvipäivän aikana. Alettiin tyhjentämällä sängyt: patjana toimineet pitkät ruisoljet ulos, petivaatteet pihalle tuulettumaan. Muukin pirtti tyhjennettiin kaikesta roinasta.

Katot, orret ja seinät riimottiin puhtaiksi hämähäkin seiteistä ja pölystä pitkän varren päähän kiinnitetyillä kuusen- tai katajanhaoilla. Ne levittivät pirttiin raikasta tuoksua. Riimomisen jäljeltä permanto siivottiin pölystä ja roskasta. Sitten se kuurattiin vitivalkoiseksi kuten juhannuksena,  mutta vettä ei sopinut käyttää niin runsaasti kuin kesällä.

 

Permannon kuuraus oli kova urakka

Ensin permanto kasteltiin karjakeittiön muuripadasta kannetulla kuumalla vedellä ja lian annettiin pehmentyä. Lattialle siroteltiin hienoa santaa, ja pesuun käytettiin myös soopaa (suopaa), jos sitä oli omasta takaa saippuankeiton jäljiltä. Santa ja soopa helpottivat kuuratessa lian irtoamista ja säästivät vettä. Samaan tapaan käsiteltiin keittiö ja porstua.

Näin se Koiviston mukaan kävi: ”Kaikki jotka kynnelle kykeni hakosuti kouraan ja laattiaa kuuraamaan, niin siitä alkoi valkoinen puu paistaa.” Hakosudit olivat kuusen tai katajan haoista sitaistuja ”vähän luulan (luudan) mallisia sykyröitä”.

Lattian kuivaamiseksi pirtin isoon uuniin ja takkaan pantiin valkea. Elävä tuli lisäsi tunnelmaa hämärtyvässä pirtissä. Sänkyihin oli tuotu oljet ja raikkaat petivaatteet lämpiämään. Kelpasi sinne sitten piikojen ja renkien oikaista yöunille.

 

Joulupyykki karjakeittiössä ja avannolla

Ajoissa ennen joulua kolassa (kodassa, karjakeittiössä) pestiin suurpyykki. Lakanat, tyynynliinat, hantuukit (pyyheliinat), pöytätuukit ja alusvaatteet saivat kyytiä pyykkäreitten käsissä. Pesuaineena oli kotitekoinen saippua, mutta valkopyykki keitettiin lipeässä ja huuhdottiin avannossa. Jäinen pyykki kasteltiin vielä kuumalla vedellä ja väännettiin käsin kuivaksi. Pyykkiä levitettiin kuivumaan sekä ulos naruille että vintille ja tyhjiin latoihin.

 

Aattona talonväki ja naapurusto yhteiseen juhlapöytään 

Sannin ja Juuson kertomukset jouluaatosta muistuttavat toisiaan: Tapana oli kutsua kaikki joulun valmistelutöissä ahertaneet ja muutkin lähimökkien pieneläjät perheineen aattona talon juhlavaan joulupöytään.

Takassa roihusi tuli ja omavalmisteiset kynttilät loivat tunnelmallista valoa. Lattialle oli siroteltu silputtuja kuusenhakoja, jotka toivat pirttiin väriä ja tuoksua. Miehet olivat kantaneet sisään komean joulukuusen, ja joulupukki kävi lahjoineen. Kaikki tämä oli unohtumaton kokemus etenkin torppien ja mökkien lapsille, jotka nyt kerrankin saivat myös syödä kylläkseen.

                                                                                                                                  

Joulupöydässä toistakymmentä ruokaa   

             

”Tähän malliin Hämeessä ruukattiin joulu laittaa toimeentulevissa perheissä”, Koivisto kehuu:

 

Perunalaatikkoo, räätikkälaatikkoo, makaruunilaatikkoo, paistin kanssa kuorittuja, keitettyjä perunoita, kotona liotettua lipeäkalaa, johonka vehnäjauhoilla maitoon tehtyä soosia, uunissa paistettu sian kinkku, usein lohta tai silliä (aiemmin myös itse kalastettua suolalahnaa), palvattua  mullin ja lampaan lihaa, rievää, perunalimppua ja voita, maitoo tai sahtia sekä keitettyä riiskryynipuuroo + rusinasoppaa, johonka oli laitettu sokeria ja kanelinparkkia tarpeeksi.                                                                    

 

IMG_1840.JPG

Vanhan Paavolan puulautasen pohjaan kaiverrettu talon puumerkki N, sen alle Sanni Paavola kirjoittanut kuulakärkikynällä ”noppari. Paavola. Noppari”.  Kirjoittajan kokoelmista.  Kuva Sanna Mäki. 

 

 

 

Maalarimestari Juuso Koivisto toimitti laajalti muistitietoa Orivedeltä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistolle 1970-luvulla. Kirjoitus perustuu pääosin arkistokopioihin, jotka ovat luettavissa Oriveden kaupunginkirjaston kotiseutukokoelmassa Hannu Sinisalon lähdemapissa 13.

 

Maija-Liisa Mäkelä