Kirkonkylän kansakoulun 75-vuotisjuhla 1945

(Suurjuhlia 1900-luvun alkupuolella

                                       

Oriveden Kirkonkylän kansakoulu 1880-1952. Kuva kirjoittajan kokoelmasta.

Tiivistelmä: su 7.10. juhlajumalanpalvelus, kunniakäynnit haudoilla, yhteinen ateria koululla ja päiväjuhla Oriveden Opistossa, esiintyjät lähinnä Orivedeltä.

Juhlan piti olla vuonna 1942, mutta se lykättiin sodan takia. Kirkonkylän kansakoulu oli aloittanut 1872 ja saanut uuden rakennuksen 1880 (kuva yllä).

Tämä koulujuhla ei liene aivan suurjuhlien luokkaa, mutta olen ottanut sen mukaan sarjaan sen merkittävyyden vuoksi: Se on Oriveden vanhimman kunnallisen koulun ja koko kansakoululaitoksen juhla. Se lienee myös ensimmäinen rauhan historiaan liittyvä kunnallinen juhla kohta sodan jälkeen. Se kuvastaa pula-ajan vaatimattomuutta. Se on mukana siksikin, että minulla on sieltä muutama henkilökohtainen muisto. 

Kuvassa me 29 toisluokkalaista olemme yläkuvan koulurakennuksen rappusilla. Tuskin meistä kukaan muu kuin minä muistaa koulun 75-vuotisjuhlaa. Kuvasta puuttuu ainakin Jokisen Jouko, joten oikea oppilasmäärä ylitti 30.


Kirkonkylän kansakoulun II luokka opettajansa Salli Seppälän kanssa syksyllä 1945. Tämän kirjoittaja toisen rivin oikeassa reunassa. Kuva kirjoittajan albumista.

Käynti haudoilla

Minä muistan tuon juhlapäivän siksi, että minulla oli vähäinen rooli seuraavassa juhlaohjelmaan merkityssä osuudessa:

”KÄYNTI ENTISTEN OPETTAJIEN JA SANKARIVAINAJIEN HAUDOILLA  Jumalanpalv. jälk.”  

Minun ei tarvinnut tehdä muuta kuin kävellä mukana siinä setien (ja tätien?) joukossa, joka oli valittu tälle kunniakäynnille, mutta en minä siitä tykännyt.

Miksi minut oli sitten valittu? Oli etsitty edustajaa entisten koululaisten vanhimmasta ja silloisten nuorimmasta polvesta. Olin tuolloin kyllä jo 8-vuotias Kirkonkylän kansakoulun II luokan oppilas, siis en kaikkein nuorinta ikäluokkaa. Minut oli katsottu sopivimmaksi mukaan, koska olin sotaorpo ja opettajani Salli Seppälä sanoi: ”Maijalla on aina niin vakava ilme”. – Totta, vaikka isän kuolemasta oli neljä vuotta, suru puristi aina vain sydäntä. Muuan luokkatoveri muisteli joskus, etten juuri koskaan nauranut.

Olen harvoin tuntenut itseni niin orvoksi kuin silloin sisällä kirkossa, jossa minut oli erotettu luokkatoverieni joukosta kirkkosalin alkupään penkkeihin pönäköitten aikuisten seuraan. Sisällä oli kova hälinä ennen tilaisuuden alkua. Muistan, kuinka joku isäntämies ihmetteli: ”Levotonta väkeä tämä nuoriväki.”

Jatkosodan sankariristit Oriveden kirkkotarhassa ennen vuotta 1949, jolloin saatiin kivinen sankarimuistomerkki ison puuristin sijalle. Kuva kirjoittajalta.

Ulkona astelin ujona arvohenkilöiden joukossa kirkon sivuovesta kohti isoa puista sankariristiä uudessa takissani, jonka äiti oli pienentänyt ja kääntänyt vanhasta aikuisten takista. Käsineitä en omistanut, ja sormet palelivat lokakuun viileydessä. Sain taiteilija Paavo Toivoselta, joka oli monen paikan seremoniamestari, huomautuksen: ”Kädet pois taskuista!” Muuta en muista. Huomautushan oli aivan paikallaan, mutta minua hävetti ja harmitti.

Muistona kaikesta tuosta kärsimyksestä minulla on tallessa oma ohjelmalehtinen. Se on painettu ohuelle kellertävälle paperille ohuin kirjaimin, Oriveden Kirjapainon tuotantoa. Siitä ei saa selvää kopiota, koska paperin toisen puolen teksti kuultaa läpi.

Ateria ja päiväjuhla

Klo 12.30 koululla tarjottiin yhteinen ateria, josta minulla on jonkinlainen hämärä mielikuva: jotain laihaa keittoa. Päiväjuhlaa Oriveden Opistossa en muista, ehkä olin siellä, ehkä en. Ohjelma oli vaatimattomampi ja virallisempi kuin monissa kuvaamissani suurjuhlissa.

Kopioin tähän ohjelmanumeroita senaikaisessa kieliasussa: tervehdyspuheen piti insin. Martti Mikkola, (silloinen kunnanvaltuuston puheenjohtaja) juhlapuheen tarkastaja Joosua Järvinen. Koulun historia oli esillä johtajaopettaja Anton Hahlanteen ja mvj. H. Hörtsänän puheissa. Juhlarunon esitti tait. Paavo Toivonen.

Musiikkinumeroita oli musiikkipitäjässä paljon. Oli pianonsoittoa (koululainen Pentti Lilja), soittoa (Jousiorkesteri), yksinlaulua, duettoja ja mieskuorolaulua sekä opett. V. Paavolan orkesterille ja kuoroille säveltämä ja V. Lauttajärven sanoittama juhlakantaatti. Mikä Väinämö Lauttajärven vanhoista kantaateista esitettiin, ei käy selville, hänhän oli kuollut vuonna 1938.

Oli   V Ä L I A I K A  ja Korviketarjoilu! 

Toisin kuin vanhoissa prameissa suurjuhlissa tyydyttiin pääosin oman paikkakunnan esiintyjiin. Ihmetyttää kuitenkin, että omien oppilaitten esittämää ohjelmaa ei ollut lainkaan, paitsi Pentti Liljan pianonsoitto, mutta hänkin oli entinen tämän koulun oppilas, iältään silloin 17-vuotias. On tosin mahdollista, että kantaatissa esiintyi myös oppilaskuoro.

Kirkonkylän kansakoululaiset syksyllä 1947. Takana opettajat (vas.) Maissi Karonen, uusi johtajaopettaja Kaleva Mäntysaari, Tuomo Sutela, Kyllikki Lampinen ja Salli Seppälä. Olin IV luokalla, jonka jälkeen iso osa luokkalaisistani pyrki ja pääsi maksulliseen oppikouluun. Kuva kirjoittajan albumista.

Maija-Liisa Mäkelä

Mainokset

Suurjuhlia 1900-luvun alkupuolella

Yllätyskuvia vuoden 1950 kruunuhääkulkueesta Kirkonkylän keskustassa sain maaliskuulla 2019. Julkaisen kaksi niistä tässä tuoreeltaan (ks. myös alla). Kuva: Anselm Martikainen (1916-2009) Risto Martikaiselta.

Tutkiessani vanhan Oriveden ihmisten vaiheita minulle kertyi melkoinen määrä tietoa orivesiläisestä juhlaperinteestä, jota ei ole kai missään muualla koottuna. Tunnen melkeinpä velvollisuudekseni työstää ja julkistaa tätä aineistoa siitäkin huolimatta, että lukijalle saattaa tulla vaikutelma, että elämä täällä oli pelkkää juhlaa. Paljon hämmästyttäviä ilon aiheita nousi esiin, ja niitä on syytä muistaa.

Kirjoitettuani tähän blogiin joitakin juttuja 1900-luvun alkupuolen isoista juhlista rupesi jo tuntumaan, että niitä on vaikea pitää erillään.  Tilanteen selkeyttämiseksi keräsin tietämistäni suurjuhlista luettelon. Sitä on mahdollisuus täydentää tarpeen tullen. Erilliskuvauksia juhlista koetan julkaista hiljalleen blogissani.

1906 Laulu- ja soittojuhlat

järj. Oriveden Nuorisoseura VPK:n kentällä Paltanmäen kupeessa. 24.–25.6. (su–ma). Laulu- ja soittokilpailuja, konsertteja, kokkojuhla ja karkelot Palttawuorella, iltama, jossa tuottoisat arpajaiset nuorisoseuratalon rakennusrahaston hyväksi.

”Juhla oli Oriweden nuorisoseuran puuhaama ja wietettiin sitä Oriweden kirkonkylässä sikäläisen palokunnan kentällä, johon oli tilaisuutta warten rakennettu laulu- ja soittolawa. (Aamulehti 26.6.1906, no 141).
Ideoija ja puuhamies: nuorisoseura-aktiivi, v.t. kanttori Antti Valeri Lehtinen.
Tulossa blogiin.

1910  Laulu-, soitto- ja urheilujuhlat

järj. Pohjois-Hämeen Nuorisoseurain Liitto  (ja Oriveden Nuorisoseura, jonka esimies Hugo Hörtsänä). Nuorisoseuratalo ja sen laululava, Nuijan talo, VPK:n paviljonki ym. La-su 18.-19.6.
Kilpailuja, teatteri- ja konserttivierailuja, tanssiaisia.
Ideoija ja puuhamies: Hugo Hörtsänä.

Allaolevaa https-osoitetta klikkaamalla saat esiin (ehkä hiukan hitaasti) linkin seuraavan Aamulehden etusivulle, jonka alalaidassa juhlaohjelma-ilmoitus:

Aamulehti, 16.06.1910, nro 136, s. 1
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/609845?page=1


1929  Oriveden Opiston 20-vuotisjuhlat

viikonloppuna 3.–4.8. Oriveden Opiston sisä- ja ulkotiloissa ym. Presidentti Lauri Relanderin vierailu. Runsaasti oheistapahtumia eri puolilla.
Ideoija ja puuhamies: opistonjohtaja Aarne Laaksovirta.
Katso blogista, tässä linkki, jota klikkaamalla aukeaa seuraava: Parikymppiset Elli, Sylvi ja Annikki juhlimassa 20-vuotiasta Oriveden opistoa

1931  Hämeen Heimoliiton kesäjuhlat

viikonloppuna 25.–26.7. Paikallinen järjestäjä Oriveden Kansanopiston Toveriliitto.  Useita oheisjuhlia ja –tilaisuuksia, kuoroesityksiä, myös urheilu- ja autokilpailuja, kansainvälisiä vieraita. Lopuksi paikallishistoriallinen hääkulkue, järj. Hugo Hörtsänä ja Paavo Toivonen.

Ideoija ja puuhamies: todennäköisesti Hugo Hörtsänä.
Tulossa blogiin.

1933  Suurjuhlaviikonloppu: Perinnehäät ym.

viikonloppuna 5.–6.8.  Pääohjelmana Hämäläiset perinnehäät Oriveden Opistolla su 6.8.  Kaksi oikeaa hääparia: Fanny Aronen ja Jalo Lepistö Onnistaipaleen kylästä sekä Aini Vuorinen ja Edvard Laurila Pitkäjärveltä. 
Suurjuhlaviikonlopun järjestäjävastuu: Oriveden yksivuotias Museoyhdistys ja 25-vuotias Oriveden Ponnistus, jonka juhla ja kilpailut osana ohjelmaa.

Ideoija ja puuhamies: Hugo Hörtsänä kumppaninaan taiteilija Paavo Toivonen, tiettävästi myös opiston johtajapariskunta Sylvi ja Aarne Laaksovirta ja muut uuden Oriveden Museoyhdistyksen keskeiset toimijat.
Suurjuhlaviikonloppu käsitti toistakymmentä eri tilaisuutta ja tapahtumaa.
Katso blogista:
– Suurjuhlaviikonloppu heinäkuussa 1933: Kruunuhäiden lisäksi toistakymmentä muuta tapahtumaa
– Suurjuhlat valloittivat Oriveden Sanomat

– MAANKUULUT PERINNEHÄÄT 1933 VETIVÄT 5 000 VIERASTA ORIVEDELLE

1945  Oriveden Kirkonkylän kansakoulun 75-vuotisjuhla

su 7.10. Juhlajumalanpalvelus, kunniakäynnit haudoilla, yhteinen ateria koululla ja päiväjuhla Oriveden Opistossa. Päiväjuhlan esiintyjät lähinnä Orivedeltä. Juhlan piti olla vuonna 1942, mutta se lykättiin sodan takia.
Lue blogista: https://orivesiennenvanhaan.wordpress.com/2019/03/31/kirkonkylan-kansakoulun-75-vuotisjuhla-1945/

1949  Oriveden pitäjän 400-vuotisjuhlat

pe–su 10.–12.6. Oriveden Opistossa ym. (3-päiväinen juhlaohjelma sisältyy 63-sivuiseen juhlajulkaisuun). Järj. Oriveden kunta ja Oriveden seurakunta.
Juhlien piti olla 1940, lykätty sodan takia.
Oriveden seurakunta oli valinnut perustamisajankohdakseen vuoden 1540. Juhlan ajankohta laskettu kirkkopitäjän mukaan, mutta 1949 juhliin liittyivät Hämeen läänin kunnallispäivät sen muistoksi, että Oriveden ensimmäinen kunnallislautakunta perustettiin 1869 ja kunnallishallinto täytti 80 vuotta.

Mukana maaherran S. Mattsson ja piispa E.G. Gulin, ohjelmassa kirkko- ja kunnanvaltuustojen  juhlakokoukset. Osa tilaisuuksista kirkossa, Paltanmäellä Jalmari Finnen Pitkäjärveläiset-näytelmä perjantai-iltana, sunnuntaina Kansalaisjuhla, puhujina prof. Brynolf Honkasalo ja lehtori Lauri Kuusanmäki. Pyhäaamuna sotiin liittyvien muistomerkkien paljastus kirkkomaalla.
Tulossa blogiin.

1950 Kruunuhäät

su 6.8., järj. Oriveden Ponnistus ja Sotainvalidien veljesliiton Oriveden osasto ym. Kulkue Vehkalahdesta Suojan kautta Paltanmäelle. Hääväen tanssiesityksiä, hääateria jne. Kahden hääparin rooleissa Kaisu Sihvo ja Tuomo Huitu sekä Tellervo Valta ja Heikki Lepo.

Ideoija ja puuhamies: Oriveden Ponnistus osti tiettävästi eteläpohjalaiselta Jukka Harjulta valmiin ohjelmakonseptin. Harju harjoitutti ja johti ohjelmaosuudet. Ponnistuksen naisosasto ilmeisesti keskeisessä roolissa. Paavo Lilja (>Karhunmaa) viimeistä vuotta Ponnistuksen puheenjohtajana.


Yleisötulvaa Kruunuhäissä 6.8.1950
keskustan päätiellä hevoskulkueen jäljessä. Talot vas. Savisen kahvila, Oriveden Säästöpankki ja Kivilinna, joka seisoo vieläkin paikallaan.

Maija-Liisa Mäkelä

Hörtsänällä kesäjuhlissa

”Oriveden tyttöjä Hörtsänällä 1930” on äitini, silloinen Annikki Sarkola (∞ Mäkelä, kuvassa oikealla) kirjoittanut kuvan taakse. Vas. Laila Salonen (∞ Laitio) ja Armi Paasi (∞ Himottu > Koivulinna), sitten tuntematon. Olisikohan kameran takana Armin sisko Laina Paasi (∞ Seppälä)? Kuva kirjoittajalta.

1930-luvun kesät olivat Orivedellä suurten ja pienten ulkoilmajuhlien aikaa. Yhdessä blogitarinassani olen kertonut, miten tuleva äitini Annikki Sarkola oli tyttökavereineen täysin rinnoin mukana jo Oriveden opiston mahtavissa 20-vuotisjuhlissa vuonna 1929.

Seuraavana vuonna ollaan Hörtsänällä kesäjuhlassa. Nyt Annikin kanssa ovat toiset tytöt, kaikki kansallispuvuissa – ehkä kuorolaisina tai tanhuajina juhlassa.

Kukaan kuvan tytöistä ei ole täyttänyt kahtakymmentä.  Laila Lemmitty Salonen oli syntynyt 1912 ja Armi Aallotar Paasi 1910 (lähde Oriveden Yhteiskoulu 1924–1974). Annikki Sarkolaa (∞ Mäkelä) ei tästä matrikkelista löydy, hän kävi näet keskikoulun Kangasalla. Syntymävuosi oli 1911.

Seuraava kappale kuvineen lisätty 21.4.2019:

Tytöt huvimajassa

Toinen amatöörikuva löytyi myöhemmin, mutta se lienee samasta tilaisuudesta kuin yläkuva. Ainakin henkilöt vaikuttavat samoilta, paitsi että etualalla lienee Laina, toinen Paasin sisasruksista, koskapa vaatetus on erilainen. Tämä vaatii vielä selvittämistä!

”Hörtsänällä”, lukee kuvan takana Annikki Sarkolan käsialalla. Huvimaja humalasalkoineen siis Hörtsänän puistosta. Mikä lienee nukkien rooli? Kuva kirjoittajalta.

Musiikkiyhdistyksen kesäretki kasvoi laulujuhliksi

Tyttöjen kuva voisi olla Oriveden musiikkiyhdistyksen vuosittaisesta kesäjuhlasta. Tällaista tapahtumaa yhdistys järjesti vuodesta 1926 lähtien ensin ”kesäretken” nimellä. Vähitellen ruvettiin puhumaan Hörtsänän laulujuhlista. Alkuaikoina tapahtumapaikkaa nimitettiin Hörtsänän kasvitieteelliseksi luonnonpuistoksi tai puutarhaksi.

Tällaisella pikku ilmoituksella Hörtsänän laulujuhlien sarja alkoi:

Oriveden Musiikkiyhdistyksen
Kesäretki
Hörtsänän kasvitieteelliseen luonnonpuistoon

tehdään heinäkuun 11 p:nä kello 3 i.p.

Ilmoitus Oriveden Sanomien  historiallisessa näytenumerossa keskiviikkona kesäkuun 30 p:nä 1926. Ko. näytenumeron näköispainos Oriveden kirjapainon painattaman ruutuvihon takakannessa.  

Varsinainen retki- ja juhlapäivä oli siis sunnuntai.

Kaksi harvinaista kuvaa Hörtsänän laulujuhlista

Liitän tähän kaksi harvinaista kuvaa Hörtsänän juhlakentältä. Olen saanut ne skannattuina Längelmäen kotiseutuaktiivi Eija Helpiölältä, joka oli yrittänyt kauan ratkaista näiden Längelmäki-seuran kuvien arvoitusta. Lopulta hän tuli siihen tulokseen, että ne voisivat olla Oriveden Hörtsänältä. Olin samaa mieltä.

Varmistin asian Hörtsänän arboretumissa monta kesää työskennelleeltä puutarhuri Esa Kalliolta, joka päätteli maastosta ja puiden paikoista, että kuvauspaikka oli vanha Hörtsänän juhlakenttä.

Kallio toimitti kuvat sitten myös television Egenland-ohjelmasarjan tekijöille. Sen Hörtsänän arboretumia esittelevä jakso 5 on vielä katsottavissa Areenassa (tilanne 2.3.2019). Lisätty 5.3.2019: Siellä on kiehtova kokonaisuus: filmattu haastatteluosuus ja erillinen annos taustatietoa kuvin höystettynä (Unohtunut puutarha herää unestaan Orivedellä). Kannattaa tutustua!

Seuraavien juhlakenttäkuvien ajankohta oli pitkään selvittämättä, mutta nyt minulla on esittää ainakin arvaus siitä.

Mieskuoro esiintyy

Ensimmäisessä, hiukan hämärässä kuvassa näyttäisi esiintyvän mieskuoro, toisessa sekakuoro.

Musiikkiyhdistyksellä oli oma sekakuoro, jota johti monipuolinen musiikkimies, opettaja Väinö Paavola (1882–1953). Hän oli myös Oriveden Sanomien  päätoimittaja, kirjakauppias, kotiseutu- ja kulttuuriaktiivi ym.

Vuonna 1928 Musiikkiyhdistyksen yhteyteen perustettiin myös mieskuoro, jonka johtajaksi tuli taitava musiikkimies, kanttori Antti Simola (1863–22.10.1930). Jos kuvan kuoronjohtaja on todella  Simola, kuvausvuoden täytyy olla 1930, koska hän ei ollut enää seuraavana vuonna elossa.

Mieskuoro esiintyy Hörtsänän juhlakentällä todennäköisesti  kesällä 1930 Antti Simolan johtamana. Längelmäki-seuran kuva Eija Helpiölältä,  löytyi myös Finna.fi-sivustolta Vapriikin kokoelmista. 

Musiikkiyhdistyksen vuoden 1926 kesäretkestä kehittyneitä Hörtsänän laulujuhlia vietettiin käsittääkseni joka kesä ennen sotia. Kuten yllä otaksun, kuvat ovat todennäköisesti vuodelta 1930, mutta jatkan tutkimuksia, kunhan saan Oriveden Sanomien 1930-luvun numeroita nähtäväkseni…

Sekakuoron vuoro


Kuva on selvästikin samasta tilaisuudesta Hörtsänän juhlakentältä kuin ylempi. Yleisö on liikehtinyt, osa istahtanut maahan. Musiikkiyhdistyksen sekakuoroa johtamassa lienee Väinö Paavola.
Längelmäki-seuran kuva Eija Helpiölältä,  löytyi myös Finna.fi-sivustolta Vapriikin kokoelmista. 

Jos kuvaparin vuosi on 1930, yllä kuvatut Oriveden tytöt saattavat siis olla saman laulujuhlan esiintyjiä. Ainakin äitini oli varmaan liki pakko kuulua sekakuoroon, olihan sen johtaja hänen enonsa ja työnantajansa kirjakaupassa.

Maija-Liisa Mäkelä

Lisäys ja teknisiä tarkennuksia 21.4.2019.

ISONMAKKARAN MAALLE ELI ORIHVELEN PITÄJÄLLE KEHUMARUNO!

Olen taas tehnyt ainakin itseäni riemastuttavan löydön. Julkaistuani hiljattain blogijutun Oriveden Isostamakkarasta saankin yllättäen nähdä kansakoulunopettaja ja kotiseutumies Väinämö Lauttajärven kirjoittaman humoristisen kehumarunon Isonmakkaran maalle eli Orihvelen pitäjälle. Se täydentää sattuvasti omaa kirjoitustani. On kuin olisin löytänyt hengenheimolaisen vuosikymmenten takaa.

Runo on vanhalla Orihvelen kiälellä kirjoitettu, joten lukija ottanee huomioon, että siinä vieraalta maistuvan d:n korvaa kotoinen l-kirjain eli ällä:

RAKKAALLE
ISONMAKKARAN MAALLE
ELI
ORIHVELEN PITÄJÄLLE

Isonmakkaran maa se on mainioo
savimullan ja hiakan maata!
Sen vertasta Goosenin vainioo
en montakan löytää saata,
vaikka kulkuriroikkaan mä yhtyisin
ja maatamme kiärtään ryhtyisin.

Kas meilänpä seululla rehtiä
on tiätysti ”ihmiskansa”!
Sen tapana on ollu ehtiä
vähän elelle naapuriansa,
vaikka siittä ei pyyläkkän puhua
ja noin niinkun nostaa huhua.

Isonmakkaran* maassa on virkeetä
toi naisväki ylimalkain
ja helkkarin siävää ja sirkeetä
jo pääkerän päältä alkain!
Se nuarella iällä rakastuu
ja vanhana vasta lakastuu.

Hei tältäpä maalta jos tupasen
ken omillaan ostaa voisi,
se elämän saisikin hupasen
ja onnekas vissiin oisi,
vaikka talvensa ruuvvalla niukalla
sen tarttiskin viättää kiukaalla.

Isonmakkaran suajassa suakaahan
mun asua arkkuun asti,
ja mualla jos kualisin, tuakaahan
mua maalleni joutusasti
ja Makkaran multihin peittäkää
ja muistoksi kahvi keittäkää!

Kas täällä mä tahtoisin nukahtaa
hymynilmettä iäti suulla
ja viälä kun käkönen kukahtaa,
sen terssiä hautaan kuulla
ja nauttia suvemme tulosta
ja seutumme suuren sulosta.
—–

* sana korjattu muotoon Isonmakkaran 26.2.2019. – M-LM

Jäikös vielä jotakin epäselväksi? No, Vanhassa testamentissa  Goosen on hyvinvoipa maakunta Egyptissä.

Heti saman iltana kirja oli ihan pakko lukea läpi. Tekee jopa mieli käyttää kulunutta lainausta Vänrikki Stoolin tarinoista: ”Luin rivin, luin kaks, vereni tunsin kuumemmaks.” 

En ole ollut niinkään kiinnostunut 1920- ja 1930-lukujen vanhahtavasta loppusoinnullisesta runoudesta, mutta nyt huomasin löytäneeni oivallisen kotiseutuaineiston lähteille. Löysin tosi taidokkaan riimittelijän, joka paikoin on myös mainio humoristi.

Parhaiten kirjasta kertoo sen tekijä itse Alkulaulu-nimisessä  runossa mm. näin:

Kotiullakon rauhassa viettänyt
olen vuosia kymmenkunta
ja mietteitä sanoiksi saatellut
monen nähdessä hyvää unta.

Monen lauluni, hämyssä syntyneen,
on pohjana poven suru,
mut toisissa hiven on huumorin
ja toisissa suolanmuru.

Väinämö Lauttajärven lapset julkaisivat tämän kokoelman isänsä runoja liki 50 vuotta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1985. Kiitos heille siitä!

Väinämö(inen) Lauttajärvi (1882–1938)
(∞ Helmi Häggblom Uudestakaarlepyystä)

Ala-Lauttajärven talon poika Oriveden Enokunnan Lauttakulmalta
Oriveden Kirkonkylän kansakoulu
1908   Kansakoulunopettaja Uudenkarlepyyn miesseminaarista
1908– johtajaopettaja Loviisan suomalaisessa kansakoulussa
1918– Oriveden Onnistaipaleen kansakoulun väliaikainen opettaja,
Oriveden Hirsilän kenkätehtaan kasööri ja kirjeenvaihtaja
1921– perustamansa Humisevan kansakoulun opettaja Oriveden Lauttakulmalla
1925– Oriveden yhteiskoulun johtokunnan jäsen
1932– Oriveden museoyhdistyksen perustajajäsen
1937– Längelmäveden seudun 1. joululehden Eräpyhän toimittaja

(Elämäkertatiedot pääosin Runoja-kirjan Lukijalle-osiosta, täydentäen Oriveden paikallishistorioista)


Lähteet

Eerola, Juhani (toim.): Oriveden kirkonkylä: ihmisiä ja elämää 1900-luvun alkupuoliskolla. Oriveden Kotiseutuyhdistys ry. 2014.

Lauttajärvi, Väinämö: Runoja. Painotoimi. 1985.

Sinisalo, Hannu: Orivesi: maalaispitäjästä kehittyväksi kaupungiksi. Oriveden kaupunki. 1990.

Orivedellä Väinön ja Väinämön päivänä 17.2.2019

Maija-Liisa Mäkelä

Kun Kerttu oli ensi kerran iltamissa ja Kertun isä soitti purpuria Suojalla 1925

Ensi_kerran_iltamissa_1925._PV.

Oriveden Suojalla vietettiin purpuritanssiaisia 6.1.1925.   Henkilöt vasemmalta pareittain: Lyyli Kössi ja Kalle Saarman, Salli Ahlbom ja Kalle Seppälä, Anna-Liisa Saarinen ja Antero Kössi, Helmi Syrén ja Atte Paavola, Aune Savinen ja Leo Peltonen, Saima Lehtinen ja Eero-Eetu Saarinen, Hanna Peltonen ja Nestori Uitti, sekä Elma Fager ja Kalle Peltomaa. Oikealla maalarimestari Heikki Mäkelä viuluineen.   Kuva Kerttu Mäkelän albumista (Pirkko Vehmakselta). Kuvateksti Oriveden Sanomista, päiväämätön leike.

 

Kerrankin vanha ryhmäkuva, jonka kaikki henkilöt on nimetty! Se lienee Kertun serkun Helvi Juntumaan tarkkaa työtä. Tanssijat ovat käsittääkseni pääosin Kirkonkylän aktiivinuoria, noin puolet maalaistaloista. –  Juntumaalla oli yhteen aikaan tapana lainata sisareni omistamista Mäkelän suvun valokuva-albumeista vanhoja kuvia, joihin hän kirjoitti selosteen ja toimitti ne paikallislehden julkaistaviksi.

Kerttu-tätini, jonka elämänkohtaloita olen kuvannut myös blogikirjoituksissa Kerttu-tädin käsilaukku ja Sulhasen surma,  on kirjoittanut kuvan taakse haalealla musteella:  Purpurintanssijat Suajall(murteen mukainen ua!) 6.I.-25 ja lisännyt myöhemmin näkyvämmän tekstin: Olin ensi kerran iltamissa. Varmaankin kallis muisto hänelle. 

Kerttu oli pari kuukautta vaille 21-vuotias. Hän ei ole portailla kuvatussa esittäjäjoukossa. Sen sijaan siellä seisoo hänen isänsä, minun vaarini maalarimestari Heikki Mäkelä (1872-1940) viulu kainalossa.

Kaksikymmmentä vuotta oli varmaan siihenkin aikaan melko myöhäinen ikä nuorelle naiselle päästä ensi kerran iltamiin. Kuvittelen tämän johtuvan siitä, että Kertun äiti Mandi Mäkelä oli harras uskovainen ja lienee päästänyt tyttären purpuritansseihin vain, koska tämän oma isä oli siellä soittajana.

 

Kertun nuoruudenkuvia

 

Ensimmäinen kuva: Kerttu-tyttö on päässyt noin 15-vuotiaana oikein ateljeekuvaan. Hauskan kapeita henkilökuvia valmistava Kaarlo Borgmanin Atelier Mars lienee väliaikaisesti toiminut lähiseudulla.

Toinen kuva: Kerttu Peräpohjolan kansallispuvussa sydänystävänsä Anni Paunulan, o.s. Vierula, kanssa. – Kuvat Kerttu Mäkelän albumista Pirkko Vehmakselta. 

 

Heikki Mäkelä pelimannina

Perheessämme tiedettiin, että Heikki-vaari oli soittanut viulua. Jokunen vuosi sitten olin  löytänyt seuraavan yllätystiedon Väinö Paavolan Oriveden seudun pelimanneja käsittelevästä artikkelikopiosta (Oriveden Sanomat 24.7.1947):

Onnistaipaleella 1890-luvun alkuvuosina viulunsoittoa nuoteista harjoitteli Heikki Mäkelä, josta tuli hyvä soittaja, joka oli mukana monissa tilapäisissä jouhiyhtyeissä ja soitti lukuisissa iltamissa ja häissä. Paitsi viulua hän soitti myös selloa.

Kuvassa vuodelta 1925 Heikki ihmeekseni esiintyy purpurisoittajana yli viisikymmentävuotiaana. Luulin hänen siihen mennessä jo lopettaneen soittamisen. Me hänen lapsenlapsensa emme päässeet koskaan kuulemaan hänen soittoaan. Isoveljeni Jaakko, s. 1932, muistaa kyllä, että kotitalomme Ala-Mattilan vintillä lojui viulun pirstaleita.

Arvelin Heikin (1872-1940)  iltamasoittelun hiipuneen aikanaan Mandi-vaimon vastustukseen (pari meni naimisiin 1897).  Eipä miehellä olisi liiennyt aikaakaan soittamiseen, olihan hänellä kaksi ammattia maanviljelijänä ja maalausliikkeen pitäjänä sekä runsaasti luottamustoimia varsinkin osuuskauppaliikkeessä. 

 

Purpuritanssi sisälsi valssit, polkat, masurkat ja sottiisit…

Purpuri on pitkä, monivuoroinen tanssisikermä, eräs komeimmista ja näyttävimmistä suomalaisen kansanomaisen tanssiperinteen edustajista. Se on alun perin muodostunut useista itsenäisistä tansseista, jotka ovat sitten liittyneet yhä kiinteämmäksi kokonaisuudeksi muodostaen lopulta yhtenäisen tanssin, jonka vuoroiksi nämä tanssit on käsitetty.[1/]

Purpuria on tanssittu lähinnä Länsi-Suomessa ja Pohjanmaalla, viimeksi elävänä perinteenä vielä niinkin myöhään kuin 1950-luvulla. Purpuri oli suosittu tanssi häissä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa.

Purpuri alkaa yleensä sisääntulomarssilla eli alkumarssilla, johon osallistuivat kaikki tanssiin halukkaat. Alkumarssin lisäksi purpurissa saattoi olla 10–12 vuoroa. Muun muassa valssi, valssi, polkka, masurkka, sottiisi, erilaisia katrilleita, muun muassa ryssänkatrilli on tunnettu vuoron nimi.

Myös Itä-Suomessa purpuria on jonkin verran tanssittu, mutta siellä vuoroja oli huomattavasti vähemmän kuin Länsi-Suomessa eli yleensä alle viisi. (Wikipedia)

 

Purpuri olikin lottien loppiaisiltaman loppunumerona

Kun tämä kirjoitukseni oli  joitakin tarkistuksia vailla valmis, jätin sen tapani mukaan hautumaan.  Se kannatti, sillä löysin vielä kiinnostavaa lisätietoa yhdestä ainoasta lehtiartikkelista. 

Oriveden Sanomia ei tuohon aikaan vielä ollut olemassakaan, joten tieto on Tampereen lehtien varassa. Aamulehdessä 9.1.1925, s. 5 kertoo nimimerkki ”Mukana ollut” Oriveden lottien  loppiaisiltamasta mm. seuraavaa: Ensin oli runsaasti oman paikkakunnan lottien ym. esittämää ohjelmaa, Kirkonkylän torvisoittokunta esiintyi ja Hannes Viljanen esitti yksinlaulua, menestys myrskyisä.

Vanha purpuritanssi oli vasta viimeisenä ohjelmanumerona, ja tanssijoiden mainitaan esittävän hääjoukkoa, aivan kuten olin arvellut. Loppuilta kului lehtijutun mukaan hilpeässä karkelossa. Silloin Kerttukin lienee päässyt tanssimaan.

 

Purpurinäytös  Suojalla 1930 

Toinen kuva vanhanaikaisesti pukeutuneista tanssipareista on äitini albumissa askarrattanut minua kauan, skannaan sen sieltä:

 

Purpurinaytos_Suojalla_1930.

Juhani Eerolan minulle ystävällisesti toimittamista kokoelmista löysin saman  kuvan, jossa oli merkintä Purpurinäytös Suojalla 1930. Tässä kauan kaipaamani selitys sille, mistä kuvassa oli kyse.

Näyttää kuin purpuriesiintyjät vuoden 1930 kuvassa olisivat osittain samoja kuin vuonna 1925. Molemmissa kuvissa ovat ainakin v. 1930 ensimmäisessä rivissä seisovat 2., 3. ja 4. vasemmalta Kalle Peltomaa, Lyyli Lehtinen ja Veikko Kössi, jonka takana Nestori Uitti. Äitini Annikki Sarkolatuolloin 19–20-vuotias  kirjakaupanneiti, on vaaleapuseroisena eturivissä, ja viistoon hänen takanaan Lyyli Kössi (> Ylä-Mukkula) parinaan kaiketi Kalle Saarman (> Sahramies). 

Tulevalle äidillenikin tämä oli ehkä ensimmäinen kerta iltamissa, ainakin purpuritanssien esiintyjänä.

 

Hääpurpuria

Kummassakin purpuritanssijoiden kuvassa kiintyy huomio siihen, että edessä on juhlavasti pukeutunut pari, naisella erikoinen päähine ja miehellä kukka rinnassa.  Päättelin, että on kysymys hääpurpurista, jollaista esitettiin rooliasuissa yleisölle, ja niinhän asia olikin. Luultavasti katsojat saivat jossain vaiheessa osallistua tanssiin. Ainakin Oriveden Suojalla tällaisia purpuriesityksiä lienee ollut useamminkin.

Purpuria myös kruunuhäissä 1933

Myös kesän 1933 suurtapahtumassa vanhoissa hämäläisissä häissä Oriveden Opistolla purpuriakin mentiin, sitä johti vanha suutari Kanerva. Siinä olivat vanhat ja nuoret, kaupunkilaiset ja maalaiset. Hymysuin he kättelivät toisiaan. Näin kertoo tohtorinna Kerttu Helme laajassa artikkelissaan Orivedellä olivat sitten ne suuret häät (Suomen kuvalehti no 33/1933).

Näistä häistä olen kirjoittanut laajan ja runsaskuvaisen kuvauksen tähän blogiin nimellä Maankuulut perinnehäät 1933 vetivät 5 000 vierasta Orivedelle.

 

Tanssilattialla._S._kuvalehti_3_1933_s._1087.Tässä taidetaan tanssittaa vuoden 1933 mahtihäitten morsiamia, joita oli  peräti kaksi.  Kuva  Suomen kuvalehti 1933: 33.

Lähteitä 

Suomen kuvalehti  1933: 33

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti:
Aamulehti 1930
Oriveden Sanomat 1933 ja 1947

 

Maija-Liisa Mäkelä

Parikymppiset Elli, Sylvi ja Annikki juhlimassa 20-vuotiasta Oriveden opistoa

Annikki, oik., 4.8.1929 Oriveden Opiston 20-vuotisjuhlassa

Elli Lindberg ( vas.), Sylvi Pukala > Sinkkonen ja tuleva äitini Annikki Sarkola > Mäkelä hulluttelevat tunnistamattoman nuoren miehen kanssa (tai kustannuksella?).  Annikki on kirjoittanut kuvan taakse:  ”Oriveden Opiston 20-vuotisjuhlassa 4/8 -29.” Kuva Maija-Liisa Mäkelältä äitinsä jäämistöstä. 

Kuvakortti oli pitkään lojunut äitini kuvien joukossa, kunnes  katsoin sen taustaa ja huomasin äitini käsialalla kirjoitetun merkinnän: iloinen kuva olikin Oriveden opiston arvokkailta 20-vuotisjuhlilta vuonna 1929!

Annikki Sarkola on saattanut olla ystävineen mukana juhlan ohjelmissakin, ainakin nuorten naisten muodostamassa kunniakujassa presidentin saapuessa. 

Kesti vielä aikansa, että sain selville muut tytöt. Henkilökuvien vertailu, kirjeet ja koulumatrikkelit auttoivat: Annikki ja Sylvi ovat käyneet samaan aikaan Kangasalan yhteiskoulua. Annikki on Orivedellä enonsa Väinö Paavolan kirjakaupan vastaavana libristinä, ja Sylvikin lienee ollut siellä töissä. Ellin perhe on asunut Kangasalla ja muuttanut sieltä Riihimäelle, mutta enempää hänen vaiheistaan en tiedä. Herrasmies jäi tunnistamatta. 

2.7.2018 tehty lisäys Ellin vaiheista poistettu 2.10.2018 – kyseessä lienee toinen samanniminen. 

Opiston mahtavat 20-vuotisjuhlat: presidentti ja yli
2 000 vierasta

Oriveden opiston 20-vuotisjuhlat 3.–4.8.1929 taisivat olla vailla vertaa, kun kylän nuorisokin niissä viihtyi, kuten yllä oleva kuva todistaa. Opiston johtajalla Aarne Laaksovirralla oli riittänyt ideoita, rohkeutta, suhteita ja organisointikykyä, ja uumoilen hänen vaimollaan, johtajatar Sylvillä olleen samoja ominaisuuksia.

Vaikka Laaksovirrat olivat järjestämässä vielä monia suurjuhlia Orivedelle, heidän tyttärensä todistaa, että nämä juhlat olivat mieleenpainuvimmat. (Valvanne, Leena: Rakkautta pyytämättä: Valtakunnankätilö muistelee.  1986, s. 21).

20-vuotiasta opistoa onnittelemaan kutsuttiin Tasavallan presidentin Lauri Kristian Relanderin lisäksi myös Hämeen läänin maaherra Albert von Hellens ja Tampereen hiippakunnan piispa Jaakko Gummerus. Kaksipäiväisissä juhlissa esiintyi monia muita arvohenkilöitä ja valtakunnan tason taiteilijoita kirjailijatar Maila Talviota myöten.

Nykysilmin nähtynä tuo kaikki saattaa kuulostaa hiukan suurelliselta, mutta toisaalta – näin Orivettä ja sen opistoa kirjoitettiin Suomen kartalle, ja olihan jo vuosisadan alun nuorisoseurajuhlissa samoja piirteitä (lisätty 19.3.2019). 

Yleisö virtasi katsomaan ilmieläviä kuuluisuuksia, ja opisto ympäristöineen oli uudistettu juhlakuntoon. Tietysti oli tilattu kaunis sää, kuten Oriveden suurissa ulkoilmajuhlissa oli tapana. Kaiken kukkuraksi poutataivaalla pörräsi ihka oikea vesitaso, jonka kyytiin oli mahdollista päästä varttitunniksi. Lentokone seurasi myös presidentin junaa sen saapuessa Oripohjan asemalle klo 16.15.

Ei ihme, että 20-vuotisjuhlat kunniavieraineen keräsivät yli 2 000 osallistujaa. Tämä ennakoi jo seuraavien vuosikymmenten mahtijuhlien viittätuhatta hipovia osallistujamääriä.

Juhlapäivien ohjelma selviää mm. painetusta Juhlaoppaasta, jonka Timo Suvanto on julkaissut nasevien kommenttien kera blogissaan Timon poikkitiedepalsta  23.10.2017, otsikkona Oriveden Opisto 20 vuotta. Aamulehden numerossa 5.8.1929 juhlaohjelma selostetaan seikkaperäisesti.

Opiston uudet ihmerakennelmat kiinnostivat 

Opiston alueelle oli ennen juhlia valmistunut uusia ihmeitä: puiston kosteikkoon kaivettu tekolampi, valkoinen, katettu Presidentin portti Oripohjanmäen ylälaitaan, laulu- ja voimistelulava kahden asuntolarakennuksen, Uotilan ja Urholan väliin ja, harvinaisuus tämäkin: pergola (köynnöskehikko) lähelle edellisenä vuonna laajennettua ja kunnostettua päärakennusta. Oli siinä kaikessa kylän nuorillakin hämmästeltävää.

Luultavasti Annikki ei silloin vielä tiennyt, että hänen tuleva miehensä Jukka Mäkelä oli ollut maalaamassa vuosina 1927–1928 päärakennusta toisena niistä kahdesta nuoresta miehestä, joiden osalle tuli myös opiston torni.

Oriveden Opistolle juhlareitti ehkä 1929, pres. Relander vieraili 4.8. MLMn kuva.

Arvatenkin juhlakohteesta 4.8.1929 otettu ”virallinen” kuva presidentin tuloreitin suunnasta. Liput liehuvat, juhla on meneillään, kutsuvieraita kuljettaneet autot odottavat.  Laululava häämöttää vasemmalla, ja käsittääkseni puurakenteinen pergola näkyy takana päärakennuksesta vasemmalla. Hyötypuutarha leviää kaikkialle. Kuva Maija-Liisa Mäkelän äidin Annikin jäämistöstä. 

 

Virstanpylväs kahden vuosikymmenen muistoksi

Oriveden Opiston virstanpylväs 1909-1929. Kuva Maija-Liisa Mäke

Virstanpylväs, vuosien 1909–1929 muistokivi,  paljastettiin lauantaina 3. elokuuta klo 17 alkaneessa avajaisjuhlassa johtaja Aarne Laaksovirran puheen yhteydessä. Kuva Maija-Liisa Mäkelän Annikki-äidin jäämistöstä, oli luultavasti myynnissä juhlayleisölle.

Missä komea virstanpylväs lienee nyt? Olisiko aika pystyttää uusi sen tilalle tekstein  Oriveden opisto 1909–2018?

Annikki selvisi yleisölennätyksestä virkein mielin

Ihmeitten ihme juhlaohjelmassa oli yleisölennätys, johon ainakin Annikki osallistui samana päivänä, 4. elokuuta, mutta luulenpa tyttökolmikon rohjenneen samaan kyytiin.

Annikin_ Lentotodistus_ 4.8.1929.

Lentotodistus Annikki Sarkola 4/8 -29. Skannaus Maija-Liisa Mäkelä äitinsä Annikki Mäkelän jäämistöstä.

Henkilökohtainen lentotodistus Suomen kuvalehden järjestämältä paikallislennolta on komeasti lehden edustajan ja koneen ohjaajan allekirjoittama. Alla komeilee Suomen kuvalehden sinetti korkokuvana. – Kortti on vähän nuhruinen, varmaankin kulkenut ihmeteltävänä kädestä käteen suvun ja tuttavien joukossa.

Suomen Kuvalehden toimeenpanemista lennätyksistä on juhlaoppaassa merkintä ”Lähtöpaikka Kirkkolahti”. Ainakin Annikki Sarkola oli nähnyt Kirkonkylän ensimmäistä kertaa ilmasta käsin. Tämä taisi jäädä Annikin elämän ainoaksi lentokokemukseksi.

Ylimmässä kuvassa tunnelma on sen verran vapaa, että oletan yleisölennätyksen jännityksen olevan jo ohi.

Aamulehden etusivu jakautui kahtia

Seuraavana aamuna 5. elokuuta tyttökolmikkomme sai ihmetellä, miten Aamulehden etusivulle mahtui vain kaksi asiaa: valtakunnalliset uinnin SM-kilpailut Tampereella ja Oriveden opiston arvokas juhla. Kuvien ja tekstien asemointi on mielenkiintoinen, ehkäpä sillä haluttiin ilmentää ruumiin- ja hengenkulttuurin tasa-arvoa – vai jääkö jälkimmäinen sittenkin ahtaammalle?

Tytöt ehkä hiukan hätkähtivät vähävaatteisia urheilijoita arvokkaitten juhlakuvien rinnalla, saattoivat jopa tuumia, että vasemman yläkuvan urheilijattaret sentään ymmärsivät esiintyä peitetymmin. Presidentin kuvan sijoitus alanurkkaan on vähintäänkin mielenkiitoinen.

aamulehti5_8_1029_presidentti_uimarit_50_prosenttia

Napsauta tästä linkistä Aamulehden etusivu esiin. Saat tekstin suuremmaksi klikkaamalla sitä: 

Maija-Liisa Mäkelä

Lisäys 2.7.2018:

Jk.  Tarkkaavainen lukija ehkä tunnisti uimareista Pekka Tiilikaisen tutun hahmon (kuvateksti ”P. Tiilikainen kaksinkertainen mestari  keskellä”). Tiilikaisesta tuli myöhemmin legendaarinen radioselostaja. 

Orivesi ennen vanhaan -blogin ensimmäinen vuosi

suosituimmat

Kymmenen kiinnostavinta

 

Blogi Orivesi ennen vanhaan tuli 16.3.2018 olleeksi olemassa kokonaisen vuoden. WordPress-blogialusta toimittaa väkisinkin tosi tarkkaa tilastoa joistakin asioista, joten yllä ja alla pieni vuosikatsaus ajalta 16.3.2017-15.3.2018.

 

Tänä aikana ilmestyi 33 blogikirjoitusta, niistä vain kolmannes oman suvun aiheista. Kaikkiaan kone on kirjannut artikkeleille yli 9 000 näyttökertaa, joista  660 ulkomailta.

Internetin maailmassa tällaiset luvut eivät todellakaan ole kummoisia, mutta ihan tyytyväisiä voimme varmaan olla nimen Orivesi vetovoimaan näinkin mitaten. On myös muistettava, että suuri osa ilmestyneistä kirjoituksista ehti olla blogissa vain vähän aikaa.

Lukijoiden suosikkeja olivat yllä näkyvät kymmenen. Tosin esim. kirjoittajan mielestä ihan hyvä kirjoitus saattaa olla lukijoitten listan loppupäässä, aihe vain ei liene ollut tarpeeksi kiinnostava.

Tilasto kertoo kuitenkin vain kunkin kirjoituksen näyttökerrat, siis montako kertaa kyseinen teksti napsautettiin auki. Sitä se ei kerro, luettiinko sisältö, katsottiinko kuvat.

 

Yhteistyö kukoistaa: lukijoista tukijoita

 

Yllättävän moni lukija on löytänyt aiheistani tietoja ja kuvia ja tarjonnut niitä auliisti käyttööni. Myös sellaisilta, jotka eivät voi tietokoneelta lukea näitä juttuja, olen saanut  aineistoa ja kannustusta.

Järjestöjen talolle kokoontui syksystä lähtien kaikkiaan  kuusi kertaa noin 20–30 hengen joukko katsomaan ja kuulemaan blogieni tai niitä varten aiotun aineiston esittelyä.

Perustarkoitus oli antaa henkilöille, joita tietokone ei tavoita, mahdollisuus eläytyä vanhan Oriveden tapahtumiin, mutta kokoontumisista on saattanut tulla kaikkien kiinnostuneitten yhteinen juttutuokio. Keskustelu on ollut ajoittain hyvin vilkasta, ja siinä on tullut esiin kirjoittajalle hyödyllisiä lisätietoja aiheesta. — Lisäksi olen käynyt pyynnöstä kertomassa joitakin tarinoita eri tahoilla.

 

Lisäyksiä ja muutoksia kaiken aikaa

 

Aluksi olin ihastunut mahdollisuuteen muuttaa jälkeenpäin blogikirjoitusten sisältöä ja lisätä kuvia. Kuvien tunnistaminen ja muiden taustatietojen hankkiminen ja lisääminen on kuitenkin tosi hidasta.

Olen koettanut merkitä muutokset teksteihin esim. värien avulla. Paljon jälkitietoa on esim. artikkeleissa Maankuulut perinnehäät ja Sammaliston Manun viulu. Myös Kerttu-tädin tarinaan on tulossa yllättävääkin lisätietoa, ehkä erillisjuttuna.

 

Orivesi muistojen maailmankartalle!?

 

Tällainen tilasto koostui maista, joista blogisivuillani on vierailtu vuoden aikana:

maat

Itselläni on ollut eniten ihmettelemistä siinä, että sivustolla on vierailtu peräti 30 maasta. Ajatus maailmankartalle pääsystä on toki vain vitsi. Luvut eivät kaiken kaikkiaan ole suuria, mutta lähinnä hämmästyttää niiden laaja hajonta ympäri maailmaa.

Niistä on varmaan osa harhalaukauksia, mutta olisi kiva ajatella, että joku entinen orivesiläinen tai suomalainen jossain kaukana palaa aina uudelleen kurkkimaan sivuiltani, mitä Orivedellä ennen vanhaan tapahtui.

Esim. Yhdysvaltain iso luku selittyy sillä, että sieltä on vierailtu sivuillani jokseenkin joka päivä, mutta kyseessä saattaa olla vain yksi uskollinen käyttäjä + muutama hajatapaus.

Kiintoisaa on tarkata listan häntäpäätä: vaikkapa Ahvenanmaa (koneen mielestä ei Suomea!) ja Honduras yhden  kerran, Viro ja Nigeria (ainoana Afrikasta) kumpikin tasan kaksi  kertaa vuodessa!

 

Kavija_kartta

 

Kone on valmistanut yllä näkyvän maailmankartan, jossa yksikin klikkaus vuodessa voi värjätä koko maan keltaiseksi.

Etelä-Amerikka ja Grönlanti eivät ole vielä kiinnostuneet Orivesi-aiheisesta blogista, Afrikka pelastui äskettäin vaikutuspiiriimme kahden nigerialaisen napsautuksen ansiosta.

 

Haluan tässä vaiheessa osoittaa erityiskiitoksen yhteisesti kaikille niille lukuisille henkilöille, jotka ovat minua auttaneet työssäni. 

Kiitokset lukijoille, kiitokset tukijoille ja kaikille kiinnostuneille! 

Kiitos, jos levitätte sanaa Orivesi ennen vanhaan -blogista näin kunnan juhlavuoden 2019 kynnyksellä!  

 

Maija-Liisa Mäkelä

Jk. Lähiaikoina pidän taas hiukan taukoa, mutta pikku juttuja saattaa tippua hiljalleen, koska aineistoa on odottamassa. Blogityö pääsi haukkaamaan ehkä liiankin suuren palan päivistäni ja alkoi haitata muuta elämääni.