Hämeen Heimoliiton näyttävät kesäjuhlat Orivedellä 1931

(Suurjuhlia 1900-luvun alkupuolella

Hämeen Heimoliitto r.y. toimi vuosina 1925–2018 hämäläisyyttä koskevan tiedon tuottamisen, tallentamisen sekä hyödyntämisen edistämiseksi ja järjesti eri paikkakunnilla kesäjuhlia. (Wikipedia)

Hämeen Heimoliiton suurten kesäjuhlien paikalliseksi järjestäjäkumppaniksi  ilmoitettiin vuonna 1931 Oriveden Kansanopiston Toveriliitto, jolloin Oriveden Opisto mainioine sisä- ja ulkotiloineen (juhlakenttä sekä laulu- ja voimistelulava) oli ilman muuta tapahtumapaikkana. Opiston henkilökunta oli ilmeisesti täysillä mukana, johtajapariskunta Aarne ja Sylvi Laaksovirta etunenässä.

Johtaja Aarne Laaksovirralla ja johtajatar Sylvi Laaksovirralla oli käsittääkseni toimivat suhteet moniin ajan vaikuttajiin sekä runsaasti kokemusta suurten ja pienten juhlien järjestämisestä. Hyvässä muistissa olivat vielä loistavasti onnistuneet Oriveden Opiston 20-vuotisjuhlat vuodelta 1929. Niistä muodostui opiston ja sen johtajien varsinainen tähtihetki. Niinpä lähdettiin rohkeasti järjestämään taas oikein isojen puitteiden juhlia.

Juhlapuhujina maaherra, opiston johtokunnan puheenjohtaja ja Helsingin kaupunginjohtaja!

Viikonloppuna 25.–26.7.1931 Orivedellä oli luvassa monta eri tilaisuutta, ohjelmaa ja erikoinen kokoelma arvovaltaisia puhujia, mm. Hämeen läänin maaherra, ministeri Sigurd Mattsson ja Hämeen läänin historian kirjoittaja, rehtori K.V. Kaukovalta, joka oli silloin Oriveden opiston johtokunnan uusi puheenjohtaja, sekä prof. Antti Tulenheimo, yliopistomies ja poliitikko, joka aloitti sinä vuonna Helsingin kaupunginjohtajana (ks. alla). Olisikohan vastaava julkkisparaati mahdollista Orivedellä nykyään?

Taustaa 1

Hämeen Heimoliitto  lopetti toimintansa vuonna 2018 yhdistyksenä, mutta se jatkaa  säätiönä, joka voi jakaa apurahoja hämäläiseen kotiseututyöhön. (Wikipedia ).
Myös Oriveden Kotiseutuyhdistys on ollut k.o. liiton jäsen. Sen viimeinen edustaja Heimoliitossa oli Ari Keskinen, häntä ennen varsin pitkään Toini Hiukka. Hämeen Heimoliitto myönsi Paltanmäen kotiseutumuseolle Vuoden 2010 Häme-teko –palkinnon mm. vanhan kansansoittajan, Sammaliston Manun viulun korjaamisesta soittokuntoon (tekijänä Jouni Vehmas) .

Kyösti V. Kaukovalta (1885–1943) rehtori, historioitsija, Tampere. Vietti perheineen kesiä Karpin talossa Orivedellä. Oriveden opiston johtokunnan puheenjohtaja 1931–1934. Kirjoitti mm. Hämeen läänin historian I-III 1931, myös Orivesi-aiheisia kirjoituksia. (Oksanen, Arvo: Oriveden opisto 1909–1959 & Wikipedia ).

Agronomi Sigurd Mattsson (1892–1970) oli aloittanut uransa Keski-Hämeen (=Oriveden) kansanopiston maatalousaineiden opettajana 1915–1917. Hän oli Hämeen läänin maaherra 1930–1959 ja 1930–1934 Oriveden opiston johtokunnan jäsen.  (Vem och vad? Biografisk handbok 1967 & Wikipedia – internetissä ja Oksanen, ks. yllä).

Professori Antti Tulenheimo (1879–1952), Kangasala-taustainen valtakunnallinen poliitikko, yliopistomies ym. Vuoteen 1931 Helsingin yliopiston rehtori ja 1931–1944 Helsingin kaupunginjohtaja. (Aikalaiskirja 1934 – internetissä).

Kansainväliset urheilukilpailut, autokilpailut, soittajat Kajaanista, voimistelujoukkue Tallinnasta…

Lauantaille 25.7. on sovitettu järjestäjätahojen yhteinen kokous, avajaisjuhlallisuus  Opiston juhlakentällä sekä Suojan urheiluradalla kansainväliset urheilukilpailut, jotka Orivesi-lehden mukaan ovat laatuaan ensimmäiset Suomen maaseudulla. Niihin liittyy urheilujuhla, jossa musiikista huolehtii Kajaanin Sissipataljoonan suursoittokunta.

Sunnuntaina 26.7. on tarjolla aina vain yllättävämpää ohjelmaa laidasta laitaan: ennen juhlajumalanpalvelusta Maaseudun Autonomistajain Liitto toimeenpanee klo 8 jo kuuluksi tulleen ”Längelmäveden ajon” (177 km). Ounastelen, että tämän takana oli kansanopiston johtokunnan jäsen, Hirsilän kenkätehtaan johtaja Martti Mikkola, joka noihin aikoihin oli merkittävässä asemassa myös autoalan järjestömaailmassa. 

Päätilaisuudessa, opiston kentällä klo 13 (1 p:llä) alkaneessa kansanjuhlassa, on ennakkotiedon mukaan professori Antti Tulenheimon juhlapuheen ohessa kolmen aikuiskuoron ja kansakoululasten 400–500-päisen kuoron esityksiä sekä Tallinnan Kaleviseuran voimistelujoukkueen näytös.

Suuri sekakuoro, nais- ja mieskuoro sekä solistit esittävät opettaja Väinämö Lauttajärven kirjoittaman ja J. Pohjanmiehen säveltämän juhlakantaatin.

Lauttajärvi (1882–1938) oli orivesiläinen kotiseuturunoilija, Juhani Pohjanmies (1893–1959)  opettaja, musiikinopettaja ja säveltäjä, joka asui tuohon aikaan Jyväskylässä.  Löysin kantaatin tekstin vasta helmikuussa 2019. Näyte siitä on tämän artikkelin lopussa.

Paikallishistoriallinen hääkulkue jo 1931!

Kruunuhääkulkue tulossa kirkosta opistolle vuonna 1931. Kuva skannattu kirjasta Oriveden Säästöpankki 1902–1972, s. 35.  

Saman 9.7.1931 ilmestyneen Orivesi-lehden ennakkotiedon mukaan sunnuntaina 26.7. ”klo 16 (4) saapuu paikallishistoriallinen hääkulkue pitäjältä Opiston kentälle ja esittää oman ohjelmansa; järjestäjinä ovat maanviljelijä Hugo Hörtsänä ja teatterinjohtaja Paavo Toivonen”.

Hugo Hörtsänä vuonna 1928. Kuva M-L. Mäkelän sukualbumista. (Sorry, kuva on käsikirjoituksen Word-versiossa, mutta häviää välillä tästä.)

Hörtsänä ja Toivonen olivat kantaorivesiläisiä historiantuntijoita ja innokkaita työmyyriä. Luultavasti kulkueen ohjelmana oli hääväkeä näyttelevien  tanssiesitys, ehkä purpuri.


Paavo Toivonen ohjaa Paltanmäellä 1937. Kuva Leena Oksalta.

Kulkuetapahtuma olisi ollut minulle todellinen uutinen, ellen olisi hiukan aikaisemmin saanut  kuunneltavakseni Paavo Toivosen tyttäreltä Leena Oksalta hänen isänsä nauhoitettua haastattelua vuodelta 1989. Siinä isä-Toivonen muistelee entiselle opistonjohtaja Paavo Suvannolle, että Hugo Hörtsänä oli kirjoittanut hänelle Rovaniemelle, missä Toivonen oli teatterinjohtajana, ja pyytänyt häntä järjestämään Orivedelle juhlakulkuetta kesällä 1931. Sen Toivonen tekikin. Hän hankki hääväelle Hörtsänän omistamien historiallisten asujen lisäksi suuren määrän vanhoja juhlapukuja ja arvattavasti ohjasi tapahtuman.

Paikallishistoriallisesta hääkulkueesta saatiin siis kokemuksia jo pari vuotta ennen niitä mahtihäitä, joista kerron mm. blogikirjoituksessa Maankuulut perinnehäät 1933 vetivät 5 000 vierasta Orivedelle. Kun kaikki on ilmeisesti sujunut hyvin, uskaltauduttiin laajentamaan tapahtuma suuriksi kruunuhäiksi vuonna 1933.

Langat olivat sekä vuonna 1931 ja 1933 samojen miesten, Hörtsänän ja Toivosen käsissä. Virallisesti jälkimmäisen vuoden kruunuhäistä vastasi yhden vuoden ikäinen Oriveden Museoyhdistys, jonka puheenjohtaja Hörtsänä oli.

Minulla oli uutta, että hääkulkue kuului Hämeen Heimoliiton juhlien ohjelmaan. Kulkue alkoi sentään vasta sunnuntaina klo 16, joten juhliin viimeistään lauantaina puolilta päivin saapuneitten ulkopaikkakuntalaisten oletti jo lähteneen kotiin. Mutta ei, kyllä kulkue on Orivesi-lehden mukaan selvä jatkumo ylen runsaalle muulle ohjelmalle.

Kolmien juhlailtamien jälkeen päätöstilaisuus klo 24!

Juhlien päätöstilaisuus alkoi vasta puoliltaöin Opiston kentällä ”värillisin valaistuksin, soitoin, lauluin ja puhein”. Hengästyttävää! Intoa ja kestävyyttä vaadittiin sekä järjestäjätaholta että yleisöltä.

Kumpanakin päivänä on luvassa klo 20 kolmet  juhlailtamat: ”Oriveden opistossa, Suojassa ja Työväenyhdistyksen talossa Kultavuorella. Kaikissa näissä tilaisuuksissa on läpeensä rikas, monipuolinen ja vaihteleva ohjelma. ”

                                                       ——–

Väinämö Lauttajärven juhlakantaatti

Uusin löytöni, Väinämö Lauttajärven Hämeen Heimoliiton juhliin kirjoittaman kantaatin sanat hänen kirjastaan Runoja (s. 177–180), päättäköön tämän artikkelin. Kantaatti  jakautuu  neljään osaan:  Kaskenkaatajat, Kirkonkattajien laulu, Sortokausi  ja Kevät. Tässä näyte Kaskenkaatajat –osasta:

Hei miehet, konttinne laskekaa!   
On täällä parhainta kaskimaa:    
ei silmä havaitse hallasoita,          
ei kasvuttomia kallioita,                
vaan multarinnettä eteläistä,
mi ohraa nostaapi kultapäistä                        
ja antaa naurista naatillista
ja pitopaidoiksi pellavaa.

Hei miehet, hetkinen miettikää!
Tää seutu toiveita herättää:
on vettä oriinkin uida täällä
ja soutaa miestemme suvisäällä
ja suuri rikkaus metsänriistan,
on kauas poistava turhan kiistan
ja täällä Ahtolan antimista
ei miehet mittele miekkojaan.

Taustaa 2

Orivesi-niminen paikallislehti ilmestyi 1930-luvun alussa jonkin aikaa, kun kilpailija oli ostanut aikaisemmin toimineen Oriveden Sanomat. Kilpailevat lehdet yhdistyivät ja toimivat jonkin aikaa nimellä Orivesi (ja siihen yhtynyt Oriveden Sanomat). Yhtyneen lehden päätoimittajana jatkoi Väinö Paavola, ja nimeksi palasi kohta vanha Oriveden Sanomat.

Sain sattumalta lainaksi paikalliselta suurkeräilijä  Esa Kalliolta yllä mainitun Orivesi-lehden numeron riekaleet: (Orivesi (ja siihen yhtynyt Oriveden Sanomat)  no 28 / 9.7.1931. Ne hän oli kaivanut vanhan talonsa remontissa sahanpurujen joukosta. Tarkkaan tihrustaen niistä löytyi muutama keskeinen tieto.

Myös seuraavista kirjoista saa taustatietoa:
Hiukka, Toini & Hilska, Esko: Oriveden säästöpankki
1902–1972. 1973
Lauttajärvi, Väinämö: Runoja. Painotoimi. 1985
Pohjonen, Erkki: Oriveden Sanomat 1926–1996. 1996

Maija-Liisa Mäkelä

Mainokset

Kirkonkylän kansakoulun 75-vuotisjuhla 1945

(Suurjuhlia 1900-luvun alkupuolella

                                       

Oriveden Kirkonkylän kansakoulu 1880-1952. Kuva kirjoittajan kokoelmasta.

Tiivistelmä: su 7.10. juhlajumalanpalvelus, kunniakäynnit haudoilla, yhteinen ateria koululla ja päiväjuhla Oriveden Opistossa, esiintyjät lähinnä Orivedeltä.

Juhlan piti olla vuonna 1942, mutta se lykättiin sodan takia. Kirkonkylän kansakoulu oli aloittanut 1872 ja saanut uuden rakennuksen 1880 (kuva yllä).

Tämä koulujuhla ei liene aivan suurjuhlien luokkaa, mutta olen ottanut sen mukaan sarjaan sen merkittävyyden vuoksi: Se on Oriveden vanhimman kunnallisen koulun ja koko kansakoululaitoksen juhla. Se lienee myös ensimmäinen rauhan historiaan liittyvä kunnallinen juhla kohta sodan jälkeen. Se kuvastaa pula-ajan vaatimattomuutta. Se on mukana siksikin, että minulla on sieltä muutama henkilökohtainen muisto. 

Kuvassa me 29 toisluokkalaista olemme yläkuvan koulurakennuksen rappusilla. Tuskin meistä kukaan muu kuin minä muistaa koulun 75-vuotisjuhlaa. Kuvasta puuttuu ainakin Jokisen Jouko, joten oikea oppilasmäärä ylitti 30.


Kirkonkylän kansakoulun II luokka opettajansa Salli Seppälän kanssa syksyllä 1945. Tämän kirjoittaja toisen rivin oikeassa reunassa. Kuva kirjoittajan albumista.

Käynti haudoilla

Minä muistan tuon juhlapäivän siksi, että minulla oli vähäinen rooli seuraavassa juhlaohjelmaan merkityssä osuudessa:

”KÄYNTI ENTISTEN OPETTAJIEN JA SANKARIVAINAJIEN HAUDOILLA  Jumalanpalv. jälk.”  

Minun ei tarvinnut tehdä muuta kuin kävellä mukana siinä setien (ja tätien?) joukossa, joka oli valittu tälle kunniakäynnille, mutta en minä siitä tykännyt.

Miksi minut oli sitten valittu? Oli etsitty edustajaa entisten koululaisten vanhimmasta ja silloisten nuorimmasta polvesta. Olin tuolloin kyllä jo 8-vuotias Kirkonkylän kansakoulun II luokan oppilas, siis en kaikkein nuorinta ikäluokkaa. Minut oli katsottu sopivimmaksi mukaan, koska olin sotaorpo ja opettajani Salli Seppälä sanoi: ”Maijalla on aina niin vakava ilme”. – Totta, vaikka isän kuolemasta oli neljä vuotta, suru puristi aina vain sydäntä. Muuan luokkatoveri muisteli joskus, etten juuri koskaan nauranut.

Olen harvoin tuntenut itseni niin orvoksi kuin silloin sisällä kirkossa, jossa minut oli erotettu luokkatoverieni joukosta kirkkosalin alkupään penkkeihin pönäköitten aikuisten seuraan. Sisällä oli kova hälinä ennen tilaisuuden alkua. Muistan, kuinka joku isäntämies ihmetteli: ”Levotonta väkeä tämä nuoriväki.”

Jatkosodan sankariristit Oriveden kirkkotarhassa ennen vuotta 1949, jolloin saatiin kivinen sankarimuistomerkki ison puuristin sijalle. Kuva kirjoittajalta.

Ulkona astelin ujona arvohenkilöiden joukossa kirkon sivuovesta kohti isoa puista sankariristiä uudessa takissani, jonka äiti oli pienentänyt ja kääntänyt vanhasta aikuisten takista. Käsineitä en omistanut, ja sormet palelivat lokakuun viileydessä. Sain taiteilija Paavo Toivoselta, joka oli monen paikan seremoniamestari, huomautuksen: ”Kädet pois taskuista!” Muuta en muista. Huomautushan oli aivan paikallaan, mutta minua hävetti ja harmitti.

Muistona kaikesta tuosta kärsimyksestä minulla on tallessa oma ohjelmalehtinen. Se on painettu ohuelle kellertävälle paperille ohuin kirjaimin, Oriveden Kirjapainon tuotantoa. Siitä ei saa selvää kopiota, koska paperin toisen puolen teksti kuultaa läpi.

Ateria ja päiväjuhla

Klo 12.30 koululla tarjottiin yhteinen ateria, josta minulla on jonkinlainen hämärä mielikuva: jotain laihaa keittoa. Päiväjuhlaa Oriveden Opistossa en muista, ehkä olin siellä, ehkä en. Ohjelma oli vaatimattomampi ja virallisempi kuin monissa kuvaamissani suurjuhlissa.

Kopioin tähän ohjelmanumeroita senaikaisessa kieliasussa: tervehdyspuheen piti insin. Martti Mikkola, (silloinen kunnanvaltuuston puheenjohtaja) juhlapuheen tarkastaja Joosua Järvinen. Koulun historia oli esillä johtajaopettaja Anton Hahlanteen ja mvj. H. Hörtsänän puheissa. Juhlarunon esitti tait. Paavo Toivonen.

Musiikkinumeroita oli musiikkipitäjässä paljon. Oli pianonsoittoa (koululainen Pentti Lilja), soittoa (Jousiorkesteri), yksinlaulua, duettoja ja mieskuorolaulua sekä opett. V. Paavolan orkesterille ja kuoroille säveltämä ja V. Lauttajärven sanoittama juhlakantaatti. Mikä Väinämö Lauttajärven vanhoista kantaateista esitettiin, ei käy selville, hänhän oli kuollut vuonna 1938.

Oli   V Ä L I A I K A  ja Korviketarjoilu! 

Toisin kuin vanhoissa prameissa suurjuhlissa tyydyttiin pääosin oman paikkakunnan esiintyjiin. Ihmetyttää kuitenkin, että omien oppilaitten esittämää ohjelmaa ei ollut lainkaan, paitsi Pentti Liljan pianonsoitto, mutta hänkin oli entinen tämän koulun oppilas, iältään silloin 17-vuotias. On tosin mahdollista, että kantaatissa esiintyi myös oppilaskuoro.

Kirkonkylän kansakoululaiset syksyllä 1947. Takana opettajat (vas.) Maissi Karonen, uusi johtajaopettaja Kaleva Mäntysaari, Tuomo Sutela, Kyllikki Lampinen ja Salli Seppälä. Olin IV luokalla, jonka jälkeen iso osa luokkalaisistani pyrki ja pääsi maksulliseen oppikouluun. Kuva kirjoittajan albumista.

Maija-Liisa Mäkelä

Kesäjuhlia riitti 1931

Alkukesä

Hämäläisosakunnan  kaksi eri kiertueiltamaa, toinen kesä-, toinen heinäkuussa. Oriveden Suojeluskunnan kesäjuhlat urheilu-kilpailuineen. Musiikkiyhdistyksen järjestämät Hörtsänän laulujuhlat arboretumin juhlakentällä sunnuntaina 12. heinäkuuta: Kirkonkylän kolmen kuoron esityksiä, torvisoittoa, puhe, lausuntaa ja kansantanhuja.

Ja heti maanantaina 13. heinäkuuta  ”Suojeluskunta-talossa Jazz-orkesteri ´DALLAPEN´ tanssiaiset, joissa avustajana Humoristilaulaja Matti Jurva”. Lisäksi notkeus- ja permantovoimistelua, liput 10:-

Yllä satunnaisotanta paikallislehden numerosta 28 / 9.7.1931 esimerkkinä siitä, että juhlia pitäjässä riitti. Lehden nimi oli muuten tuolloin jonkin aikaa Orivesi (ja siihen yhtynyt Oriveden Sanomat). Yhtyneen lehden päätoimittajana jatkoi orivesiläinen Väinö Paavola.

Tuon pahasti rypistyneen ja repeytyneen numeron minulle lainasi innostunut paikallishistorian kerääjä ja kaivelija Esa Kallio. Hän löysi sen vanhaa taloaan remontoidessaan eristeistä porstuan rappujen alta! Se lienee erikoisin lähde, jota olen käyttänyt. Oli jännittävää tihrustaa tietoja riekaleisesta lehdestä, jonka Esa oli toki paikkaillut nätisti.

Internetin digi.kansalliskirjasto-sivustoltahan vuoden 1931 lehdet eivät vielä toistaiseksi ole luettavissa. Odotan niitä nähdäkseni, kuinka juhlat onnistuivat.

Hörtsänän laulujuhlat saavat ilmaista mainosta

Näin alkaa Orivesi-lehden toimituksen tekemä mainosartikkeli Hörtsänän juhlista: ”niin kuin ennakkotiedoituksista, lehtiuutisista ja eri puolille naulatuista pylväsilmoituksista on käynyt selville, ovat ne Hörtsänän tavanmukaiset laulujuhlat sitten ensi sunnuntaina.” Ja näin se loppuu: ”Siis hyvät oriveteläiset ja lähipitäjien asukkaat! Sankoin joukoin liikkeelle ensi sunnuntaina. Juhlat alkavat klo 14.”

Siinä näyte sen ajan sanomalehtityylistä. Kirjoittaja saattaa olla toimittaja Apsa Lauttajärvi, kotiseuturunoilija Väinämö Lauttajärven veli ja kansakoulunopettaja hänkin.  

Toimituksen artikkelin lisäksi lehteen on siroteltu erillisiä reklaamipaloja yleisön houkuttelemiseksi. Tässä näytteitä:

”Hörtsänälle! on ensi sunnuntain tunnusmerkki, sinne rientävät kaikki. Juhlat alkavat kello 14. Autoja lähtee sinne Läsitorilta.” (Läsitoriksi kutsuttiin aluetta Auvisen kauppatalon edessä.)

Juupajoen ja Längelmäen asukkaisiin vedotaan aivan erikseen tähän tapaan:

”Juupajoki. Ne entisen emäpitäjän – Oriveden – Hörtsänä-juhlat ovat kuuleman mukaan taas ensi sunnuntaina alkaen klo 14. — Kaunis ilma, ihanat, kukoistavat kasvit sekä erilaiset sävelet siellä meille nautittavaksi tarjoutuu.”

”Längelmäki. Hörtsänällä kuuluu taas olevan ensi sunnuntaina sikäläisen musiikkiyhdistyksen kesäjuhlat. Vanhan tavan mukaan sinne riennämme oikein joukolla. Juhlat alkavat kello 2.”

Suurimman ennakkohuomion siteeraamassani lehdessä saavat kuitenkin Hämeen Heimoliiton kesäjuhlat, jotka olivat tulossa viikonloppuna 25. & 26.7. 1931. Kirjoitan niistä erikseen välttääkseni juttujen venymistä kovin pitkiksi.

Päälähteet:

Orivesi (ja siihen yhtynyt Oriveden Sanomat)  no 28 / 9.7.1931
Pohjonen, Erkki: Oriveden Sanomat 1926–1996.

Maija-Liisa Mäkelä

Hörtsänällä kesäjuhlissa

”Oriveden tyttöjä Hörtsänällä 1930” on äitini, silloinen Annikki Sarkola (∞ Mäkelä, kuvassa oikealla) kirjoittanut kuvan taakse. Vas. Laila Salonen (∞ Laitio) ja Armi Paasi (∞ Himottu > Koivulinna), sitten tuntematon. Olisikohan kameran takana Armin sisko Laina Paasi (∞ Seppälä)? Kuva kirjoittajalta.

1930-luvun kesät olivat Orivedellä suurten ja pienten ulkoilmajuhlien aikaa. Yhdessä blogitarinassani olen kertonut, miten tuleva äitini Annikki Sarkola oli tyttökavereineen täysin rinnoin mukana jo Oriveden opiston mahtavissa 20-vuotisjuhlissa vuonna 1929.

Seuraavana vuonna ollaan Hörtsänällä kesäjuhlassa. Nyt Annikin kanssa ovat toiset tytöt, kaikki kansallispuvuissa – ehkä kuorolaisina tai tanhuajina juhlassa.

Kukaan kuvan tytöistä ei ole täyttänyt kahtakymmentä.  Laila Lemmitty Salonen oli syntynyt 1912 ja Armi Aallotar Paasi 1910 (lähde Oriveden Yhteiskoulu 1924–1974). Annikki Sarkolaa (∞ Mäkelä) ei tästä matrikkelista löydy, hän kävi näet keskikoulun Kangasalla. Syntymävuosi oli 1911.

Seuraava kappale kuvineen lisätty 21.4.2019:

Tytöt huvimajassa

Toinen amatöörikuva löytyi myöhemmin, mutta se lienee samasta tilaisuudesta kuin yläkuva. Ainakin henkilöt vaikuttavat samoilta, paitsi että etualalla lienee Laina, toinen Paasin sisasruksista, koskapa vaatetus on erilainen. Tämä vaatii vielä selvittämistä!

”Hörtsänällä”, lukee kuvan takana Annikki Sarkolan käsialalla. Huvimaja humalasalkoineen siis Hörtsänän puistosta. Mikä lienee nukkien rooli? Kuva kirjoittajalta.

Musiikkiyhdistyksen kesäretki kasvoi laulujuhliksi

Tyttöjen kuva voisi olla Oriveden musiikkiyhdistyksen vuosittaisesta kesäjuhlasta. Tällaista tapahtumaa yhdistys järjesti vuodesta 1926 lähtien ensin ”kesäretken” nimellä. Vähitellen ruvettiin puhumaan Hörtsänän laulujuhlista. Alkuaikoina tapahtumapaikkaa nimitettiin Hörtsänän kasvitieteelliseksi luonnonpuistoksi tai puutarhaksi.

Tällaisella pikku ilmoituksella Hörtsänän laulujuhlien sarja alkoi:

Oriveden Musiikkiyhdistyksen
Kesäretki
Hörtsänän kasvitieteelliseen luonnonpuistoon

tehdään heinäkuun 11 p:nä kello 3 i.p.

Ilmoitus Oriveden Sanomien  historiallisessa näytenumerossa keskiviikkona kesäkuun 30 p:nä 1926. Ko. näytenumeron näköispainos Oriveden kirjapainon painattaman ruutuvihon takakannessa.  

Varsinainen retki- ja juhlapäivä oli siis sunnuntai.

Kaksi harvinaista kuvaa Hörtsänän laulujuhlista

Liitän tähän kaksi harvinaista kuvaa Hörtsänän juhlakentältä. Olen saanut ne skannattuina Längelmäen kotiseutuaktiivi Eija Helpiölältä, joka oli yrittänyt kauan ratkaista näiden Längelmäki-seuran kuvien arvoitusta. Lopulta hän tuli siihen tulokseen, että ne voisivat olla Oriveden Hörtsänältä. Olin samaa mieltä.

Varmistin asian Hörtsänän arboretumissa monta kesää työskennelleeltä puutarhuri Esa Kalliolta, joka päätteli maastosta ja puiden paikoista, että kuvauspaikka oli vanha Hörtsänän juhlakenttä.

Kallio toimitti kuvat sitten myös television Egenland-ohjelmasarjan tekijöille. Sen Hörtsänän arboretumia esittelevä jakso 5 on vielä katsottavissa Areenassa (tilanne 2.3.2019). Lisätty 5.3.2019: Siellä on kiehtova kokonaisuus: filmattu haastatteluosuus ja erillinen annos taustatietoa kuvin höystettynä (Unohtunut puutarha herää unestaan Orivedellä). Kannattaa tutustua!

Seuraavien juhlakenttäkuvien ajankohta oli pitkään selvittämättä, mutta nyt minulla on esittää ainakin arvaus siitä.

Mieskuoro esiintyy

Ensimmäisessä, hiukan hämärässä kuvassa näyttäisi esiintyvän mieskuoro, toisessa sekakuoro.

Musiikkiyhdistyksellä oli oma sekakuoro, jota johti monipuolinen musiikkimies, opettaja Väinö Paavola (1882–1953). Hän oli myös Oriveden Sanomien  päätoimittaja, kirjakauppias, kotiseutu- ja kulttuuriaktiivi ym.

Vuonna 1928 Musiikkiyhdistyksen yhteyteen perustettiin myös mieskuoro, jonka johtajaksi tuli taitava musiikkimies, kanttori Antti Simola (1863–22.10.1930). Jos kuvan kuoronjohtaja on todella  Simola, kuvausvuoden täytyy olla 1930, koska hän ei ollut enää seuraavana vuonna elossa.

Mieskuoro esiintyy Hörtsänän juhlakentällä todennäköisesti  kesällä 1930 Antti Simolan johtamana. Längelmäki-seuran kuva Eija Helpiölältä,  löytyi myös Finna.fi-sivustolta Vapriikin kokoelmista. 

Musiikkiyhdistyksen vuoden 1926 kesäretkestä kehittyneitä Hörtsänän laulujuhlia vietettiin käsittääkseni joka kesä ennen sotia. Kuten yllä otaksun, kuvat ovat todennäköisesti vuodelta 1930, mutta jatkan tutkimuksia, kunhan saan Oriveden Sanomien 1930-luvun numeroita nähtäväkseni…

Sekakuoron vuoro


Kuva on selvästikin samasta tilaisuudesta Hörtsänän juhlakentältä kuin ylempi. Yleisö on liikehtinyt, osa istahtanut maahan. Musiikkiyhdistyksen sekakuoroa johtamassa lienee Väinö Paavola.
Längelmäki-seuran kuva Eija Helpiölältä,  löytyi myös Finna.fi-sivustolta Vapriikin kokoelmista. 

Jos kuvaparin vuosi on 1930, yllä kuvatut Oriveden tytöt saattavat siis olla saman laulujuhlan esiintyjiä. Ainakin äitini oli varmaan liki pakko kuulua sekakuoroon, olihan sen johtaja hänen enonsa ja työnantajansa kirjakaupassa.

Maija-Liisa Mäkelä

Lisäys ja teknisiä tarkennuksia 21.4.2019.

Kuka Pentti hakkasi nimensä Paltanmäen silokallioon?

M012_KK1782_34 (1)
Paltanmäen louhikkorinteestä avautuva ”Kylämaisema Orivedeltä” 1908.  Museovirasto – Musketti. http://www.finna.fi.  HUOM. Sama kuva vuodelta 1909 blogikirjoituksessa ”Polttovuoresta Paltanmäki” nimellä ”Näkymä Orivedeltä”  M.L. Carstensin kustantamana.  Huom. vuoden ero!

Kallioon hakatut nimet muodostavat kulttuuriperintökohteen!

Arvasitko, että jos elämäsi alkupuolella syystä tai toisesta hakkasit kallioon vaikkapa nimesi tai nimikirjaimesi, tekosi saattaa muutaman vuosikymmenen kuluttua olla osa kulttuuriperintökohdetta? Paljolti riippuu tietysti myös paikasta, jonka valitsit kalliohakkauksellesi.

Oriveden Kirkonkylän laitamilla kohoavan Paltanmäen laella sijaitseva silokallio on ollut hyvä valinta. Aluetta nykyisestä vesitornista koilliseen nimitettiin Keinukallioksi sinne 1920-luvulla pystytetyn keinun vuoksi. Se oli suosittu kokoontumis- ja kesäjuhlapaikka. Myöhemmin vieressä oli tanssilava. Louhikkoisen mäen rinteet ja laki sammaltuneine kivineen ja kauniine näköaloineen ovat olleet kautta aikain etenkin nuorison suosiossa.

Paltanmaelta  Suojan suuntaan 1924. Leena Oksalta..jpg

Näkymä Paltanmäestä takana kohoavalle Suojan talolle päin 1924. Kuva  Leena Oksalta Paavo Toivosen albumista. 

Moni entinen nuori (mies?) on siellä hakannut merkkejä  kallioon.  Ne ovat varmasti tuttuja lukemattomille Paltanmäen kävijöille eri vuosikymmeniltä. Yllättävää on, että tuo merkkien hakkausalue on myöhemmin korotettu peräti kulttuuriperintökohteeksi.

Maakuntamuseo selvitti kulttuuriperintöä

Kirjoittaessani blogiini Oriveden Paltanmäestä nimellä Polttovuoresta Paltanmäki ja Orihvuoresta Kultavuori sain tietää, että Oriveden kaupunki on vuonna 2017 kaavoitusta varten tilannut Pirkanmaan maakuntamuseolta kaksiosaisen selvityksen Paltanmäen kulttuuriympäristöstä. Selvityksen 1. osan Arkeologinen inventointi on tehnyt Ulla Moilanen. Raportti on luettavissa internetissä.

Luen sieltä, että Paltanmäen entiseltä keinupaikalta löytyy 1900-luvun alkupuoliskolle ajoittuvia kalliohakkauksia. Vuonna 2017 tutkija luetteloi ja valokuvaa silokallioon hakattuja nimiä, nimikirjaimia ja vuosilukuja, antaa alueelle muinaisjäännöstunnuksen ja ajoittaa hakkaukset 1920-1930-luvuille. Minäkin muistan niitä joskus katselleeni paikan päällä, mutta nyt käyn syksyllä 2018 vanhalla keinukalliolla aivan varta vasten.

Pentin arvoitusta selvittämässä

Huomioni oli kiintynyt jo verkkojulkaisussa alla olevaan kuvaan, varmaankin syystä, että yksi Pentti J. on ollut luokkatoverini. Se ja muutama muu hakkausjälki on selvästi näkyvissä, mutta osan on peittänyt sammal. Kuvan mukainen kalliokaiverrus kuuluu selvimmin erottuviin. Sitä ja joitakin muita esitellään Ulla Moilasen tekemässä alueen arkeologisessa selvityksessä.

Paltanmäki Pentti Finna-727B15AB-B2A3-A86A-F5CD-E46CF684DEED.jpg
Paltanmäen silokallioon on hakattu nimi Pentti J. Sukunimen alkukirjain ei ehkä olekaan se, miltä näyttää. Lähde internetissä: http://www.siiri.tampere.fi  Moilanen, Ulla: Orivesi. Paltanmäen arkeologinen inventointi.  Pirkanmaan maakuntamuseo 2017.

Tutkija Ulla Moilanen ei lähde arvailemaan, kuka Pentti on ollut asialla, mutta minä teen sen: Pentti J:stä minulla ja varmaan monella muulla entisellä kirkonkyläläisellä tulee heti mieleen palopäällikön poika Pentti Järnberg, joka oli syntynyt 1937.

Kysäisin asiaa Pentin nuoremmalta veljeltä Eskolta (s. 1941). Hänellä oli vastaus valmiina: Pentti Järnberg ei ole hakannut nimeään kallioon, vaan asialla oli ollut Pentti Kanerva, joka asui Paltanmäen laidassa. Joku muu on täydentänyt sukunimen K-alkukirjaimen J:ksi.

Tämän oli kertonut Eskolle hänen luokkatoverinsa, Pentti Kanervan poika Matti, joka kilpaili hänen kanssaan usein koulun hiihtokilpailujen voitosta. Matin mukaan sukunimen työstö oli jäänyt kesken Pentti Kanervan lähtiessä sotaan. Tämä kalliohakkaus saattaakin olla vasta 1930-luvun loppupuolelta.

Oriveden yhteiskoulun matrikkelista löydän kaksi Pentti Kanervaa, joista vanhempi, Pentti Olavi, oli syntynyt Orivedellä vuonna 1913. Talvisodan syttyessä hän oli jo 26-vuotias. Nuorempi, Ruovedellä 1927 syntynyt Pentti, ei taida tulla kysymykseen. Vai onko vielä kolmas Pentti Kanerva?

Kaunokirjaimen ”liepukka” auttaa ajoittamaan

kaunokirjaimet

<img src=”https://orivesiennenvanhaan.files.wordpress.com/2019/01/kaunokirjaimet-1.jpg&#8221; alt=”kaunokirjaimet.jpg” width=”288″ height=”320″ class=”alignnone size-full wp-image-5311″ />
1930-luvun alussa hyväksyttiin kouluihin Toivo Salervon laatima kirjaimisto, josta tässä vuoden 1950 versio.
Lähde Lundell, Kai-Ari: Kaunokirjaimet. Pro peruskoulu –blogi 7.7.2013.
(Kuva kaunokirjaimistosta lisätty 20.1.2019.)

Toden totta, kalliokuvaa tarkemmin katsoessa K-kirjain onkin jäänyt kesken, vain ”yläliepukka” tästä sukunimen alkukirjaimesta on ehtinyt valmiiksi. Kouluissa käytettiin 1930-luvulta 1980-luvulle tätä Toivo Salervon luomaa kaunokirjainmallia.  Siinä kymmenkunta isoa kirjainta alkoi samanlaisella yläliepukalla kuin K ja J. Ennen Toivo Salervon kirjainmallistoa samoissa kirjaimissa oli myös yläliepukat.

Kuka täydensi Pentin keskeneräisen työn?

Esko Järnberg kertoi myös, että joku on myöhemmin täydentänyt sukunimen alkukirjaimen J:ksi. Myös kuvasta näkyy, että kädenjälki on selvästi heikompi ja ohuempi kuin alkuperäinen. Kysymyksiä jää vielä: Kuka? Miksi: Pilaillakseen? Johtaakseen harhaan?

Kommentit, sekä johtolangat että arvelut, tervetulleita!

Maija-Liisa Mäkelä

Sähköiset lähteet:

Lundell, Kai-Ari: Kaunokirjaimet. Pro peruskoulu –blogi 7.7.2013.

Moilanen Ulla: Paltanmäen asemakaava-alueen kulttuuriympäristöinventointi. Osa 1. Arkeologinen inventointi. Pirkanmaan maakuntamuseo. 2017. www. siiri.tampere.fi

Kirjallinen lähde:

Virta, Paavo: Oriveden yhteiskoulu 1924-1974.