Oriveden Isomakkara ja Eräjärven Purkiainen: humoristiset köllinimet

Aina kun Kangasalla asuva Eeva-tätini tuli ennen vanhaan kylään meille Orivedelle, hän kysyi: ”Mitäs tänne Isonmakkaran pitäjään kuuluu?” Sävy taisi olla vähän kiusoitteleva.

Kaikki tuntevat näillä seuduin kansantarinan Oriveden isosta makkarasta ja sen purkiaisesta. Vai tuntevatko enää? Ensinnäkin samasta aiheesta on monta toisintoa. Otan esiin kaksi vanhaa. Ehkä joku lukija tietää vielä muita, ainakin yksityiskohdissaan eroavia  rinnakkaistarinoita.

Köllinimi

Joka tapauksessa Oriveden tunnettu köllinimi oli ja on Isomakkara (kirjoitettiin myös IsoMakkara). Asukkaat olivat sitten isomakkaralaisia.

Tässä joitakin käsiteselvennyksiä:

kölli = pila, pilkka

källi = jekku, jäynä, kepponen (Kielitoimiston sanakirja, nettisivut)

köllinimikällinimi =  lisä- tai liikanimi (Wikisanakirja), pilkka- tai haukkumanimi, lempinimi

kymmenys  = entisaikaan papin palkka koottiin seurakuntalaisilta ns. kymmenyksinä, usein luontaistuotteina

Tarina isosta makkarasta vuodelta 1911

 

Vanha tarina on julkaistu Aamulehdessä  21.5.1911 osana laajaa artikkelia nimeltä  Piirteitä Oriweden pitäjästä. Olen esitellyt sen ensimmäistä kertaa Oriveden Seudun Joulu –lehdessä  vuonna 2013. Kertomus perustuu vielä vanhempaan kansanrunoon, tai päinvastoin. Kuka pääsisi tuon runon jäljille?

Siteeraan seuraavassa vanhaa Aamulehteä ja noudatan likimain sen ajan kirjoitustapaa (paitsi etten kiusaa lukijaa fraktuura-kirjoituksella). Kappalejakoa ja väliotsikoita olen lisännyt:

”Oriwetiläisillä [huom. sanamuoto!] on oma köllinsä  l. haukkumanimensä iso-makkaralaiset,  jonka he itse ja kaikki naapurit warsin hywin tuntewat. Tämän nimen synnystä kertoo eräs kansanruno lyhennettynä seuraawaa:

Kansanruno isosta makkarasta: Koko Orivesi puuhasi yhdessä  

Koko Oriwesi oli täydessä touhussa tehdäkseen ankaran suuren makkaran. Talot puuhasiwat paistinpuut ja sitten alkoi emännille ja tyttärille suuri työ makkaran walmistamisessa  ´päätettäissä pääsmälöitä, solmittaessa saumaloita´. Paistettaessa makkara kaswoi niin suureksi, ettei enää pieneen pirttiinkään mahtunut, waan oli wietäwä ulkosalle. Sieltä se sitten kuljetettiin Antin aimo suureen pirttiin.

Siinä oli koko kylän wäki auttamassa ja tarwitt. oiwat orhit sitä wetäm. Anttilaisen pirtt. se pantiin sitten suurelle kaksilautaiselle pöydälle lepäämään.  [Lyhennykset ovat suoraan alkutekstistä: Aamulehden kirjoittaja lienee väsähtänyt tai tila uhannut loppua!]

Suuriin syömäjuhliin myös juupalaiset,  eräläiset ja kuokkavieraat

Mutta sitten nousi kysymys, mitä sillä noin suurella makkaralla tehdään: myötäwäksi se muka oli liian pieni ja syötäwäksi taasen liian suuri, eikä se papillekaan kelpaisi, kun oli ´raswoista rakettu´.

Kutsutut kuulut neuwonantajat silloin neuwoiwat panemaan toimeen suuret syömäjuhlat, jonne kutsuttaisiin kaikki kunnan miehet ja wielä juupalaiset ja eräläiset lisäksi. Näin tehtiinkin ja sitten pidettiin niin ylölliset syömingit, että koko juhlakansasta ei ollut muuta kuin ´penkkipuille potkijoiksi, pahnakasoille painoksi´.

Eiwät jaksaneet kuitenkaan syödä kaikkia, waan saiwatpa wielä runsaat kuokkawieraatkin osansa. Kauan jälkeenkinpäin wielä muistettiiin tuota ylöllistä syömäjuhlaa ja herkullista makkaraa.”

Hugo Hörtsänän versiossa lisänä ahne pappi ja Purkiainen     

                                         

Seuraavan, monelle tutumman tarinan on kertonut kuulu kotiseutumies Hugo Hörtsänä. Luin sen kirjasesta Oriveden pitäjän 400-vuotisjuhlien juhlajulkaisu  vuodelta 1949, s. 42–43 (juhlien piti olla 1940, mutta niitä siirrettiin sodan ja pula-ajan vuoksi). – Näin Hugo Hörtsänä:

”Oriveden pitäjän källinimi [rinnakkaismuoto köllinimestä] ´Iso Makkara´ on syntynyt siitä, kun täällä oli ennen ollut ahne pappi, joka aina moitti saamiaan kymmenyksiä pieniksi, – makkaroitakin. Eräs emäntä kimpaantuneena papin moitteesta sanoi: ´Kyllä minä sinulle makkaran teen.´

Teki sitten koko lehmänmahan makkaraksi, mutta ei löytänytkään uunia, jossa se olisi paistettu, vaikka Sikasellakin oli niin suuri uuni, että hevosella leivät uuniin ajettiin. Naarajärven ahteen päälle tehtiin sitten uuni, jossa makkara paistettiin.

Ohikulkeva eräjärviläinen sai purkiaisen  

Kun makkara oli uunissa paistumassa, poikkesi ohikulkeva eräjärviläinen katsomaan emäntien touhua ja katsottuaan uuniin, purki makkara parhaillaan. Eräjärviläinen pyysi saada sitä, mitä makkaran sisältä purki, viedäkseen tuliaisiksi kotiinsa. Tästä Eräjärvi sai ´Purkiaisen´ nimen.

Papille ei kelvannut   

Seuraavana sunnuntaina kannettiin makkara sitten korennolla Oriveden kirkon ristikongille. Papin tultua kirkkoon, kysyi hän: ´Mikä se on?´ Emäntä, joka moitteen kymmenys-makkarasta oli saanut, sanoi sen olevan sen isomman makkaran, jonka hän lupasi tehdä, että jokohan se riittää? Pappi katsottuaan sitä hetken sanoi: ´Kohtuus hyvä makkarassakin´  ja lähti toimeensa. ”

046,Orivesi++Oriveden+kirkko.++päiväys+09.jpg
Oriveden vanha puukirkko kauan ennen vuoden 1938 remonttia. Kirkko paloi 1958. Kuva Juhani Eerolalta. Lisäys 12.2.2019: Alunperin Ulla Wallin kokoelmasta, jossa kuvausvuosi 1907.

Hörtsänän kertoma tarina selittää syyn, miksi ison makkaran tekoon lähdettiin. Kun papin vaatimukset tuntuivat kohtuuttomilta, niihin päätettiin vastata samalla mitalla, tehdä papille jäynää, källi. Tarina kertoo myös Eräjärven köllinimen, Purkiaisen synnyn. Siihen törmää nykyäänkin. Esimerkiksi Eräjärven kehittämisyhdistys on valinnut lehtensä nimeksi Purkiainen.

Purkiainen.

Isonmakkaran jäljissä  

Vielä 1950-luvulla Oriveden Sanomain joululiitteen nimi oli  Ison-Makkaran Joulu (kuva ylinnä). Paikkakunnalla toimii myös Lions Club Isomakkara ry vuodesta 1984. 1992 aloittanut asunto-osakeyhtiö nimeltä Oriveden Iso-Makkara Oy sijaitsee entisen Laitisen lihakaupan ja makkaratehtaan tontilla. Nimessä yhdistyvät hauskasti vanha kansantarina ja paikan historia.

Ison-Makkaran_Joulu_ 1950_vari
Tuntematon tekijä, nimimerkki RM,  on kuvittanut joululehteen Ison makkaran tarinan. Skannaus Maija-Liisa Mäkelän kokoelmasta.  (Teksti lisätty 4.1.2019)

Mistä nyky-Oriveden ”isomakkara”? 

Olisiko taas aika nostaa Isonmakkarankin tarina kunniaan? Se on meidän vanhaa kansanperinnettämme. On hienoa, että Orivedellä ja Eräjärvellä on kummallakin ikioma köllinimi, johon paikalliset suhtautuvat  huumorintajuisesti.

Kansantarinassa makkaran valmistus paisuu humoristisen liioittelevaksi kuvaukseksi pitäjäläisten yhteistyön saavutuksista.  Siinä on hiukan hölmöläistarinan piirteitä, mutta varsinkin vanhassa Aamulehdessä julkaistu juttu on hyvin myönteinen hengeltään.

Se ei naura ilkeästi meille orivesiläisille, vaan päinvastoin ihastelee pitäjäläisten yhteistyökykyä, kekseliäisyyttä ja rohkeutta heittäytyä hullunrohkeaan hankkeeseen, nauttia siitä ja jakaa ilo naapurienkin kanssa. Mukaan otetaan eräläiset, juupalaiset ja kuokkavieraat.

1900-luvun alkuvuosikymmeninä Orivesi on varsinkin kesällä ollut oikea suurjuhlien paikkakunta. Päällimäisinä tulevat mieleen maankuulut perinteiset hämäläiset häät 1933 oheisjuhlineen, joissa koko pitäjä tuntui olleen liikkeellä. Monien tahojen loistavan  yhteisyrityksen alkuunpanijana Hugo Hörtsänä, kumppaneina mm. Oriveden Opisto ja Oriveden Ponnistus. Siinä oli oikein isomakkaralaista meininkiä. Ks. blogikirjoitukseni häistä ja suurjuhlaviikonlopusta.

Uskokaa tai älkää, jotain tällaista vireyttä ja yhteishenkeä tuntuu jo muhivan myös nykypäivän Orivedellä monessa hankkeessa. Nykyajan isomakkara voisi olla mikä tahansa asia, joka koskee mahdollisimman monia asukkaita ja tuottaa laajalti yhteistä iloa.

Kun kaupunki vuonna 2019 juhlii 150 vuottaan itsenäisenä kuntana, kansantarinan isomakkaralaisten otteista kelpaa ottaa mallia. Ehkä myös eräläisiltä, juupalaisilta ja kuokkavierailtakin voisi oppia lisää vireyttä, luovuutta ja toimekkuutta.

Maija-Liisa Mäkelä

Jk.1.  Orivedellä Iso-Makkara -nimitys on tainnut jäädä osittain Mämmilän varjoon. Tämä köllinimi tuli tunnetuksi Orivesi-taustaisen taiteilija Tarmo Koiviston Mämmilä-sarjakuvasta, joka kertoi Oriveden kaltaisen kuvitteellisen Mämmilän kunnan tapahtumista 1970-luvulta aina 2000-luvulle asti.

Jk.2.  Oriveden kunnallishallinnon perustamispäivä on 18.11.1869, jolloin valittiin Oriveden ensimmäinen kunnallislautakunta. Sen ensimmäinen kokous pidettiin 3.1.1870. Eräjärven ensimmäinen kuntakokous oli 25.4.1870. Nyt Eräjärvi kuuluu Oriveteen.

Muokattu Oriveden Seudun Joulu 2017 –lehdessä julkaistusta kirjoitelmastani  Oriveden Isomakkara -tarina kunniaan.

Mainokset