Polttovuoresta Paltanmäki ja Orihvuoresta Kultavuori

Polttovuori   

RL_246897

Näköala Polttovuorelta (n. v. 1920?).  Kuvan iso järvi on Oriselkä. Julk. Väinö Paavolan kirjakauppa. Kuvakortti Raimo Lietsalan kokoelmasta.

– moro
Oletkos kuullut paltanmäestä tämmöttistä nimee? –

– Toi paltanmäen vanha nimi jäi mietityttään onkohan siellä poltettu noitia vai vainovalkeita.  

Yllä olevat kuvakortti skannattuna ja tekstit ilmestyivät sähköpostiini  Oriveden Seudun Joulun päätoimittajalta  Raimo Lietsalalta.

Minä taisin vastata, että nimi oli tuttu ja kaikki ehdotetut vaihtoehdot lienevät mahdollisia, lukuun ottamatta ehkä noitavainoja. Vainovalkeista ja juhannuskokoista, helavalkeistakin olin kyllä kuullut puhuttavan tässä yhteydessä.

Paltanmäki on louhikkoinen, kallioinen ja metsäinen mäki, joka sijaitsee Oriveden keskustan luoteispuolella, Tampere–Orivesi -tien eteläpuolella.  ( Orivesi:  Paltanmäen asemakaava-alueen kulttuuriympäristöselvitys 2017, osa 1, s.7).

M012_HK19900208_673

”Näkymä Orivedeltä” 1909. Paltanmäen louhikkoa edessä, Kultavuori  lähin kohouma taustalla vasemmalla, Oriselkä takaoikealla.  Kuvan kustantaja M.L. Carstens. Finna.fi. -sivustolta. 

Lietsalan kortissa on Paltanmäen vanha nimitys Polttovuori.  Samanlainen kortti oli lähetetty myös tulevalle äidilleni 9.12.1921. Vielä 1920-luvun alkupuolella Polttovuori-nimi oli siis käytössä.

Hallussani oleva Polttovuori-kortti on kokenut vesivahingon. Sen taustapuolella lukee kuitenkin, että sen oli painattanut orivesiläinen Väinö Paavolan kirjakauppa. Arvattavasti kotiseutumies Paavola on valinnut, mihin muotoon nimi kortissa tuli. Ehkä hän halusi vanhan nimiasun yleiseen käyttöön.

Tunsin vain päällisin puolin näitä nimenmuutoksia. Ne eivät yleensä noudata suoraa linjaa, ja eri nimiasut voivat olla käytössä samaan aikaan. On mahdotonta ratkaista, mikä olisi ”oikein”. Omasta aineistostani löysin joitakin nimimuotoja eri ajoilta.

Polttovuori  Palttavuori  – Paltanvuori  – Paltanmäki  ja – Museonmäki tai museomäki  

Näin suoraviivaisesti Paltanmäen nimi ei liene kehittynyt, mutta kaikkia näitä on käytetty. Vanhin muoto saattaa olla tuo Polttovuori. Se voi hyvinkin johtua siitä, että levottomina  aikoina poltettiin korkeilla paikoilla ns. vainovalkeita merkiksi  vihollisen lähestymisestä. Sileäkallioinen laki soveltui myös juhannuskokkojen ja helavalkeitten polttopaikaksi.

Torvisoittoa Paltta- tai Paltanvuorelta  eri vuosina (klo 7, 8 tai 9!) 

Yhden selityksen mukaan Polttovuori vääntyi ihmisten suussa  Palttavuoreksi  tai Paltanvuoreksi – ja lopulta Paltanmäeksi.

Tämä on kai sitä kansanetymologiaa: sanan alkuperän selitys, joka ei perustu kielihistorialliseen tutkimukseen, vaan jossa kahden äänneasultaan samankaltaisen, mutta etymologisesti yhteenkuulumattoman sanan ymmärretään olevan samaa alkuperää. (Wikipedia)

Seuraavat satunnaiset esimerkit osoittavat korkeintaan, miten sekaisin eri nimiä käytettiin:

24.-25.6.1906 pidettyjen Laulu- ja soittojuhlien ohjelmassa puhutaan Palttawuoresta:  …juhannuskokko wieressä olewalle Palttawuorelle. … Kokon wieressä nuoret karkeloiwat myöhäseen yöhön. Torvisoitto  samaiselta Palttawuorelta klo 8 aamulla  (Kansanvalta-lehti). 

Sunnuntaina 23 p:nä kesäkuuta klo 7 a.p. Torvisoittoa Palttavuorella (Opas Keski-Hämeen edistysseurojen maakuntajuhlissa … 1912) – Juhlatoimikunnan puheenjohtaja oli Väinö Paavola, joka kymmenisen vuotta myöhemmin painattaa kirjakauppansa julkaisemaan korttiin nimen muodossa Polttovuori!

Oriveden suurjuhlien (mm. vanhat hämäläiset häät) ohjelmassa oli sunnuntaina 30. p. heinäk. 1933 klo 9 Torvisoittoa Paltanvuorelta. (Oriveden Sanomat).

Myös vanhoissa kartoissa tiedetään käytetyn nimeä Paldanvuori.

Paltanmäki  — Museomäki 

Arvelen, että hiljalleen  vuorta alettiin kutsua realistisesti mäeksi, ja muoto Paltanmäki vakinaistui.

Nykyiselle nimimuodolle löytyi toinenkin selitys:

Tämän helposti erottuvan ja jo aikaisin kevättalvella paljastuvan palttansa tähden on tuo mäki saanut nimekseen Paltanmäki (orivesiläinen kanttori ja museomies  K.I. Peltonen vuonna 1940 artikkelissaan Paltanmäki museon paikkana – Oriveden pitäjän 400-vuotisjuhlien juhlajulkaisussa).

Paltta on vanhan kielen sana merkityksinään ´viettävä reuna, ahde, rinne, luiska, vieru´ (Nykysuomen sanakirja). Olisiko tässä uskottavin selitys nimelle?

Mäelle vuodesta 1934 rakentunut Paltanmäen kotiseutumuseo  antoi aiheen puhua myös Museonmäestä tai museomäestä.

Tunnettu orivesiläinen kansakoulunopettaja, runoilija ja kotiseutumies Väinämö Lauttajärvi  suosi kahta eriaikaista rinnakkaismuotoa: Hän kirjoitti Kansanopisto-lehdessä 1938 suunnilleen näin:  Mutta tämän kylän yleiskuvaa ei saa sen halki kulkiessaan, eikä sitä ympäröivä maisema avaudu täydellisesti ellei vaivaudu nousemaan Oriveden Museomäelle eli Paltanvuorelle. Vain sieltä silmäillessä voi tajuta seudun aineellisen tason ja kauneusarvot. (Sinisalo, Hannu: Orivesi. Maalaispitäjästä kehittyväksi kaupungiksi. 1990, s. 29).

133,Aaltonen no 12, 1953.
 Orivesi ilmasta 1953. Keskellä edessä pieni metsäinen kohouma on Kultavuori, takana Paltanmäki laajan metsäalueen etummaisena ”niemekkeenä”. Kuva Albin Aaltonen, Arto Roineen kokoelmasta. 

Kumpi vie voiton korkeuskilpailussa: Paltanmäki vai Kultavuori?

Vertailukohteeksi nimikysymyksessä otin Kirkonkylän toisen keskeisen kohouman Kultavuoren, jonka nimi on myös vaihtunut, aikaisempi oli  Orihvuori. Mielenkiintoista on, että toinen on muuttunut vuoresta mäeksi ja toinen säilynyt vuorena. Tuli mieleen katsoa, olisiko kohouman korkeus vaikuttanut nimeen.

Kirjaston Ilkka Kaita-aho avusti minua ansiokkaasti vuorten ja mäkien korkeuden selvittämisessä.  Hän varmisti Paltanmäen ja Kultavuoren korkeuden vielä Oriveden kaupungin vt. kaavoituspäälliköltä Seppo Tingvallilta, joka lähetti paluupostissa kuvat peruskartasta korkeuskäyrineen: Paltanmäki 157,9 m ja Kultavuori 133,4 m.

Karttakuvissa korkein kohta on merkitty keltaisella.  Molemmissa on todella jyrkkiä rinteitä.

Paltanmäki

image001

Paltanmäen korkein kohta 157,9 metriä osuu kotiseutumuseon päärakennuksen Kahilaniemen taakse (iso rakennus kuvan keskellä). Ote peruskartasta. 

Kultavuori

image002

Kultavuoren korkeiman kohdan (133,4 metriä) länsipuolella törröttävät vielä  vanhan työväentalon palossa säästyneet ulkoraput ja perustukset. Kultavuoren koulu vasemmalla ylhäällä, Laulumaja alhaalla keskellä. Ote peruskartasta. 

Paltanmäki kohoaa täsmälleen 24,5 metriä korkeammalle kuin Kultavuori. Luvut  voinee käytännössä pyöristää: Paltanmäki 158:aan ja Kultavuori 133:een  metriin. Korkeus ei välttämättä määrää nimitystä mäeksi tai vuoreksi.

Kultavuori-nimi on suomennos, koulunmäki yleisnimi 

Kultavuoren aikaisempi nimi on ollut Orihvuori.  Muistan jonkun vanhan orivesiläisen kaivanneenkin komeaa Orihvuori-nimeä. Nimi Kultavuori ei viitanne mihinkään kultaesiintymään noilla tienoin, vaikka sellainen ajatus tulee helposti mieleen, kun tietää Oriveden maaperästä löytyneen ja löytyvän kultaa.

Vuori sai nimensä yksinkertaisesti sillä sijaitsevan talon omistajan mukaan. Hannu Sinisalo toteaakin uskottavasti: paikka sai nimensä Gyllenberg-nimen suomennoksesta, Kultavuoresta.  Sattumalta sukunimi päättyi vuori-sanaan.

Vuosina 1847-1864 pitäjänapulaisena (pappi) toiminut Johan Gyllenberg oli rakennuttanut 1800-luvun puolivälissä asunnokseen pohjalaistyylisen hirsirakennuksen. Tunnemme sen Kultavuoren Laulumajana, jonka omistavat yhdessä Oriveden Mieslaulajat ja Oriveden Naislaulajat. Kultavuori-nimitys lienee yleistynyt siis 1800-luvun loppupuoliskolla.

Laulumaja. Esite. Kirjoittajan kokoelmasta.
Kultavuoren Laulumaja. Kuva esitteestä kirjoittajan kokoelmasta.

Gyllenbergin kuoleman jälkeen talossa tapahtui silloisen omistajan raaka murha, johon liittyy niin paljon epäselvyyttä, että palaan siihen ehkä toisessa kirjoituksessa.

Koulunmäki  

Rakennus toimi vuodet 1872–1880 Oriveden ensimmäisenä kansakouluna. 1880 sen viereen kohosi isompi  puinen kansakoulurakennus, jonka 1950-luvulla korvasi Keskuskoulu, nykyinen Kultavuoren koulu. Ei ihme, että paikkaa kutsuttiin myös koulunmäeksi, silläkin nimellä on pitkät juuret.

Oriveden työväentalo kohosi lähes Kultavuoren korkeimmalla kohdalla vuodet 1910–1972, jolloin se paloi. Sota-aikana rakennuksessa käytiin myös koulua, koska koulutilat olivat armeijan käytössä.

Kaksi keskeistä mäkeä – pala paikkakunnan kulttuurihistoriaa

Selvitellessäni Oriveden Kirkonkylän kahden keskeisen mäen nimihistoriaa – oikeina vuorinahan niitä ei kumpaakaan voi asiallisesti pitää – niiden merkitys kylän ja koko pitäjän vaiheissa korostui mielessäni. Nimenmuutoksista huolimatta ne ovat palvelleet asukkaitten vapaa-ajanviettoa sukupolvesta toiseen, niille on pystytetty tärkeitä rakennuksia ja rakennelmia, ja ne ovat olleet vaikuttavien toimintojen tapahtumapaikkoja. Niistä suunnittelen uutta kerrottavaa.

Maija-Liisa Mäkelä 

Mainokset