Sulhasen surma – Kerttu-tädin kihlatun kohtalo selvisi vanhoista lehdistä

.

 

Kihlapari polkupyörineen

Kihlapari  Kerttu Mäkelä ja Eino Saario polkupyörineen ehkä tanssiaismatkalla 1929-luvun lopussa, morsian kukkamekossa. Valokuva Kertun albumista Pirkko Vehmakselta. – Violetit osiot lisätty 26.10.2018. 

 

Kerttu Raakel Mäkelä  1904–1959

oli isovanhempieni maalarimestari Heikki Mäkelän ja hänen vaimonsa Amandan (Mandin) kahdeksasta lapsesta neljäs, kaksi vuotta vanhempi isääni Jukkaa. Olen aikaisemmin kirjoittanut tähän blogiin hänen elämästään tarinan Kerttu-tädin käsilaukku  löydettyäni hänen vanhan käsilaukkunsa, johon oli säilötty ihmiselon tärkeimpiä  dokumentteja koulutodistuksista kirjeisiin.

Kertun elämän kipeimmästä kokemuksesta laukkuun kätketyt paperit eivät kerro. Itsekin sain tietää siitä vasta aikuisena vuosikymmeniä Kertun kuoleman jälkeen:  Minulle kerrottiin, että Kertun kihlattu sulhanen, orivesiläinen Eino Saario oli kuollut tapaturmaisesti veljensä harhalaukaukseen.

Oli myös kuiskailtu, kuka tuo epäonninen ampuja oli. Huomasin, että jotkut, jotka tiesivät, halusivat vaieta. Tiedossani oli vain Einon kuolinaika: 17. elokuuta 1929.

En rohjennut tarttua arkaan asiaan, vaan jäin odottamaan, että Suomen sanomalehdistön digitoiminen internetissä edistyisi niin pitkälle, että ajan lehdistä voitiin mahdollisesti lukea asioiden oikea laita.

 

2018 tietolähteet avautuivat

Tapauksesta oli silloin tällöin ollut puhetta joidenkin tuttavieni kanssa, ja kuinka ollakaan, ratkaisun löytymiseen auttoi yllättävä taho. Helmikuulla 2018 sähköpostiini ilmestyi viesti, jossa asiasta kiinnostunut entinen orivesiläinen Rainer Leino Längelmäeltä kertoi huomanneensa, että Sanomalehtien digikirjastoa oli laajennettu vuoden 1929 loppuun – ja siellä oli tieto orivesiläisveljesten tapaturmasta nimet mainiten.

Toden totta:  digi.kansalliskirjasto.fi –sivustolla on seuraava tieto, joka kiinnostanee  myös kaikkia 1920-lukua tutkivia:

VUOSIEN 1918–1929 LEHTIAINEISTOT KÄYTTÖÖN VUODEKSI 2018

Kansalliskirjaston digitoimat historialliset sanoma- ja aikakauslehdet ovat avoimessa verkkokäytössä ajalta 1771-1929, yhteensä 7 361 124 sivua. Aiemmin avoimessa verkkokäytössä olivat lehdet, jotka oli julkaistu 1920 tai sitä ennen. Kansalliskirjaston ja tekijänoikeusjärjestö Kopioston välinen sopimus mahdollistaa näiden digitaalisten aineistojen käytön vuoden 2018 ajan.

Lehdet kertovat 1929

Ensimmäisenä uutisen lienee kertonut Keskisuomalainen  14.8.1929:

 

Eino_Saario_AL_15.8.1929(01)

Keskisuomalainen 14.8.1929 no 184, s. 3: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1553977?page=3

 

Aamulehden  uutinen 15.8.1929 on hiukan tarkempi, mutta siinä on veljeksistä myös virheellistä tietoa:

 

Eino_Saario_Keskisuom.14.8.1929(02)

Aamulehti 15.8.1929, s. 3.

Epätarkkuuksia lehtitekstissä: Veljekset Eino ja Väinö sekoitetaan osaksi toisiinsa: Väinö, oikealta sukunimeltään Saarinen, mainitaan veljeksistä nuoremmaksi ja hänen sukunimensä on virheellinen. Saario-nimi oli vain Einolla. Väinön syntymävuosi on 1891, Einon 1900.

Ollaksemme tarkkoja, tekstin kolmas virke korjattuna alkaisi näin: Nuorempi heistä, 29-vuotias Eino Saario ampui ensin…

 

Tampereen Sanomat kertoo Einon kuolemasta 20.8. ensimmäisten joukossa:

15195531

Tampereen Sanomat 20.8.1929 no 191, s. 3.

Aivan samasanaisen uutisen julkaisi myös paikallislehti Keuru-Pihlajavesi seuraavana päivänä 21.8.1929 otsikkonaan Pihlajaveden uutisia. 

(Keuru-Pihlajavesi  21.8.1929 no 34)

Kohtalokas ampuminen sattui sunnuntaina 11. elokuuta, jolloin uhri kuljetettiin Keuruun sairaalaan, missä hän lauantaina 17. elokuuta kuoli. Eino Saario joutui  siis virumaan ankarissa tuskissa melkein viikon. Voi myös arvata, millaista surua ja mielentuskaa tilanne tuotti ampujalle ja kaikille läheisille. Kerttu ei koskaan kertonut tästä tapauksesta, ei myöskään tiedetä, pääsikö hän käymään potilaan luona Keuruun sairaalassa.

Lehtitiedot olivat sikäli yllättävät, että ampujana olikin toinen mies kuin minulle oli kerrottu.

 

Veljekset Saarinen – Saario

 

Väinö Saarinen

Harhalaukauksen ampuja joutui kantamaan raskasta taakkaa koko elämänsä. Miehestä  tiedän ainoastaan sen mitä Oriveden Kirkonkylä –kirjassa kerrotaan luvussa  AUTOILIJOITA JA AUTOLIIKKEITÄ s. 412:

Vaino_Saarinen_ja_taksi.(Kuva lisätty 1.5.2018.)

”Väinö Saarinen 1891–1988

Väinö Saarinen oli Lauri Saarion veli ja hän rakensi niin sanotun Borgin talon Kirkonmäkeen, mutta muutti myöhemmin Talviaisiin asemamieheksi. Eläkkeelle jäätyään hän tuli takaisin Orivedelle ja rakensi vaimonsa Laura Paunulan kotitilan maalle talon vanhuudenpäivikseen.

Väinö Saarinen oli innokas musiikinharrastaja. Hän kuului moneen kuoroon ja oli Puhallinsoittokunnan perustajajäseniä.”

 

Lehtitietojen mukaan veljekset olivat huvimatkalla autolla. Auto oli varmaankin Väinö Saarisen, ja sitä oli hauska esitellä Keuruun ja Pihlajaveden sukulaisille. Aseet olivat nuorten miesten leikkikaluja, niitä oli tuohon aikaan paljon, eikä niiden käyttöä liiemmin valvottu.

Lauri Saario 1899–1994

Yllä mainitaan veljeksistä myös Lauri (1899–1994), joka oli tunnettu Orivedellä 1920-luvulta lähtien taksinomistajana sekä pitkäaikaisena autokorjaamoyrittäjänä ja myöhemmin arvostettuna kunnallismiehenä. Hän oli vain vuotta vanhempi Einoa, joten heidän kuvittelisi olleen veljeksinä läheiset.

 

Eino Saario 1900–1929

 Einosta, tätini sulhasesta tiedän vain elinvuodet ja yhden valokuvan.  Toivoisin hartaasti lisää tietoa hänestä.

Olisiko mahdollista, että Kerttu Juuso Paunulan vaimon Annin sydänystävänä oli tutustunut Einoon Laura Paunulan kautta? Oliko hänelläkin ehkä musiikkiharrastuksia? Haluaisin myös tietää, missä Eino oli töissä. Tietääkö kukaan?

 

Eino  Saarion hauta 1929

 

Eino_Saarion_hauta_1929_Orivedella.

Kerttu Mäkelän albumissa on nimeämätön valokuva, jonka päättelen esittävän Eino Saarion hautakumpua. Seppelenauhojen tekstipätkät ovat todisteina,  vasemmalta lukien:

  1. [Viime]inen tervehdys Einolle – Äiti, Isä, Ilmi ja Lauri. – …nuorenkin elämän katkaista voi.

  2. (mustalla pohjalla:) Viime tervehdyksemme Einolle – Laura ja Väinö perheineen. – …kunnes purtes kotirantaan ehti.

  3. tervehdyksemme Einolle xx ja Anni?

  4. Työtoverien viime tervehdys.

Kertun kukkaset ovat varmasti mukana, kaiketi ilman seppelenauhaa. Kirjoituksessani Kerttu-tädin käsilaukku  olen kertonut, että Eino Saarion hautaa ei enää ole, mutta se on sijainnut lähellä sukuhautaa. Kertulla on leposija Mäkelän sukuhaudassa vanhempiensa ja sisarustensa keskellä.

 

Viimeinen tervehdys sulhaselta? 

 

Näkymä Opiston tornista kylän keskustaan, postikortti 29Koko blogin otsikkokuvaksikin valittu näkymä Oriveden Opiston tornista Kirkonkylän keskustaan päin on tässä etualaltaan hiukan laajempana. Edessä Opiston ulkorakennuksia, niiden takana jyrkkäkattoinen Laitisen makkarakaupan talo ja oik. kummulla Oriveden Suoja, jotka rakennettiin 1923, sekä keskellä takana 1928 valmistunut Auvisen kauppatalo. Vaalean Auvisen takana häämöttää pitkä Siuron päärakennus, jossa Oriveden Osuusliike toimi. Etuoikealla tien alapuolella kanttori Siron (entinen  Schön) vaalea  pikkutalo vuodelta 1918 (nimi korjattu 26.3.2018), jossa Osuuskassa toimi vuosina 1929–1939. Etualalla vajarakennus (v. 1923), sen takana sauna- ja ulkosuojarakennus (v.1925). Lisäykset 13.12.2018. — Postikortti kirjoittajan kokoelmista. 

Yllä olevan kuvakortin vuodelta 1928 Kerttu on saanut nimipäiväonnitteluksi 17.3.1929. Onnitteluihin kelpasi siihen aikaan mikä tahansa kortti. Lähettäjä ei ilmianna itseään, kortti on melko varmasti sulhaselta Eino Saariolta. Aavistan, että tämä kortti on ollut, kirjoitukseni alkuun sijoitetun polkupyöräkuvan lisäksi,  Kertulle ehkä ainoa  muisto rakastetusta. Eino menehtyi 17. elokuuta, viisi kuukautta Kertun-päivän jälkeen.

 

Maija-Liisa Mäkelä

Pääotsikkoa stilisoitu hiukan 4.5.2018. 

Mainokset