VANHAN KIRKONKYLÄN KOMISTUSTEN KOHTALOITA

 

Seuratalojen nousu, kukoistus ja tuho

 

1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Oriveden Kirkonkylään nousi vajaan kolmen vuoden kuluessa peräti kolme komeaa seurataloa: vuoden 1908 lopulla nuorisoseurantalo ja Suomalaisen Nuijan talo sekä 1910 työväentalo. Niitä pidettiin 1910-luvulla Kirkonkylän huomattavimpina julkisina rakennuksina. Ennestään oli yksi komea: 1880 Kultavuoreen rakennettu Kirkonkylän kansakoulu.[1]

Tarkoitukseni oli kirjoittaa vain nuorisoseurantalosta, mutta sitten löytyi niin kiinnostavaa lisätietoa, että aihepiiri laajeni. Uudet tietolähteeni ovat perinteenkerääjä, maalarimestari Juuso Koiviston (1900–1991) monistetut muistelut[2] ja Kansalliskirjaston digikirjaston uudistettu hakuohjelma, jonka avulla voi etsiä tietoa ennen vuotta 1920 julkaistujen sanoma- ja aikakauslehtien näköispainoksista[3].

Mistä moinen rakentamisinto?

Elettiin ahdistavia sortovuosia (1899–1905 ja 1908–1917), jolloin tsaarin Venäjä yritti venäläistää Suomea. Yhteinen uhka ajoi ihmisiä yhteistoimintaan, ja oman kulttuurin merkitys korostui kaikissa kansankerroksissa. Orivedellä oli varsinkin talvikaudella huutava pula kokoontumispaikoista. Näin pohtii perinteenkerääjä Juuso Koivisto muisteluissaan.

Uusia yhdistyksiä perustettiin, ja vuoden 1905 suurlakon jälkeen myös poliittiset puolueet alkoivat järjestäytyä. Orivedelle perustettiin työväenyhdistys vuonna 1905. Suomalaisen Puolueen eli Suomalaisen Nuijan Oriveden osasto aloitti 1906, samoin toisen, liberaalimman oikeistopuolueen Nuorsuomalaisten paikallisosasto.[4]

Liikaakin walistuksen ahjoja?

Seuratalojen tarpeellisuutta myös epäiltiin sen ajan lehtikirjoituksissa. Näin kirjoittaa nuorisoseura-aktiivi Aamulehdessä: ”Walistuksen ahjoja meidän kylään tänä syksynä walmistuukin riittäwästi yhden kylän osalle. Kaksi niitä jo on, kansakoulu ja palokunnan pawiljonki, hywin lähellä toisiaan. Nyt tehdään wielä kolme uutta lisää: työwäenyhdistyksen, Suomalaisen Nuijan ja nuorisoseuran talot jotenkin samalle mäelle, noin puolen kilometrin alalle.” [5] Kirjoittaja pelkää, että talojen paljous saa kansan jakautumaan entistä jyrkemmin eri leireihin – ”että nuorisoseuran talostakin lopulta tulee puoluetalo”.

Oriveden Kirkonkylän kansakoulu Kultavuoressa..jpg

Kirkonkylän kansakoulu Kultavuoressa 1940-luvulla. Kuva kirjoittajalta.  

VPK:n paviljonki kesäkäytössä

     

Palokunnan paviljongin kentällä jalkapallopeli 1910-luvulla. Pallo liitelee taivaalla. Kuva Päivi Viitalalta..jpg

Paltanmäen kupeessa VPK:n kentällä pelataan jalkapalloa 1910-luvulla. Pallo liitelee taivaalla. Oikealla palokunnan paviljonki.   Kuva Oriveden Kotiseutuyhdistyksen Hilja Halmeen kokoelmasta.

Orivedellä oli jo 1800-luvun lopussa vilkkaasti käytetty harrastuspaikka: Vapaapalokunnan paviljonki näyttämöineen, mutta se oli rakennettu kesäkäyttöön. Sen edessä aukeni palokunnan harjoituskenttä, ”laani”, joka palveli myös urheilukenttänä sekä ulkoilmatilaisuuksien, näyttelyjen ja toripäivien pitopaikkana. Vuonna 1908 perustettu voimistelu- ja urheiluseura Ponnistus alkoi ahkerasti käyttää paviljongin sisä- ja ulkotiloja.

Aikalaiskuvaus: ”laaja, aukea ja tasainen hiekka tanner korkealla hiekkaharjulla, yltä ympärinsä ympäröity korkealla lauta-aidalla. Eteläisellä siwustalla on iso ja tukewa, aiwan uusi rakennus, n.s. pawiljonki.” [6]  Nykyään näillä paikoin Paltanmäen kupeessa sijaitsevat yläkenttä ja jäähalli.

VPK ”toimi” tiuhaan iltamia ja tansseja. Muut huvien ja vakavampien tilaisuuksien järjestäjät tuottivat palokunnalle huomattavat vuokratulot, joita se käytti myös yleishyödyllisiin tarkoituksiin.

Muhkea Nuijan talo

Ensimmäiset ympärivuotiset kokoontumistalot rakensivat Suomalainen Nuija ja Oriveden Nuorisoseura. Ne valmistuivat melkein yhtä aikaa vuoden 1908 lopulla.

Juuso Koivisto muistaa, että Nuijan taloa alettiin rakentaa hänen ollessaan 7-vuotias, siis vuonna 1907. Aivan seuraavan vuoden lopussa se oli valmis. Hän arveli sen olleen Suomen suurimpia seurataloja. Ei ihme, että kummasteltiin, mihin aloitteleva puolueen paikallisosasto tarvitsi niin mahtavaa rakennusta. Kustannusarvion joku lehtikirjoittaja arveli nousevan peräti 40 000 silloiseen markkaan ja tuumi: ”siinä jo moni rusthollari kraappii päätään…”  [7]

Nuijan talo, yllä 1917. alla 1910, huom. sini-valkoraitainen Suomen lippu. Kuva Aulis Keskiseltä..jpgSuomalaisen Nuijan talo, alakuvassa v. 1910, huomaa poikkiraitainen Suomen lippu, yläkuvassa  1917 opistokäyttöön remontoituna. Kuvat Aulis Keskisen kokoelmasta, Kouvola. 

Koivisto: ”Kun tuollaisen talon sitten näki valmiina, teki se valtavan näyn, niin erikoinen se oli kaikin puolin.” Talossa oli iso juhlasali, kahvila- ja seurustelutilat, iso keittiö sekä kamareita.

Nuorisoseura ehti Nuijan edelle 1908

Oriveden vuonna 1896 perustettu nuorisoseura oli pitkään kaivannut omaa taloa. Sen  toimintakertomuksessa vuodelta 1908 todetaan: ”Seuran ulkopuolellakin yleensä ajateltiin, että yhteinen seurahuone olisi saatava suureen pitäjäämme ja olisi se juuri nuorisoseuran nimessä rakennettava.” [8]

Hankkeen vetäjäksi ilmestyi intomielinen ja ilmeisen voimakastahtoinen ja aikaansaapa kanttoriurkuri, laulunjohtaja Antti Waleri Lehtinen, joka sattui noihin aikoihin asumaan Orivedellä. Hän oli paikallisia, kotoisin nykyisen Juupajoen puolelta.

Koivisto kertoo seuran saaneen hyvän tontin parinsadan metrin päästä Nuijan talosta. Hän muistaa, että nuorisoseurantaloa olisi ryhdytty rakentamaan vasta Nuijan valmistuttua, mutta löytämäni sanomalehtitiedot osoittavat, että nuorisoseura aloitti rakennustyöt kohta nuijalaisten jälkeen ja pienempänä voitti lopulta kilvan: Sen talon vihkiäiset pidettiin 1.11.1908, kun Nuijan talon ”tarkastus ja vastaanotto rakennuslautakunnalta” olivat vasta 23.12.[9] ja vihkiäiset 27.12.[10] 1908.

Koiviston kuvauksen mukaan nuorisoseurantalon alakerrassa sijaitsivat keittiö ja ravintola, pari kamaria ja iso varasto. Toiseen kerrokseen veivät kahdet raput. Siellä oli tilava juhlasali näyttämöineen. Yläkerran lämmityksestä huolehtivat isot kamiinat.

Todellinen löytöni oli työväentalon katolta otettu vanha kuva, jossa asiantuntija-arvion mukaan näkynee osa nuorisoseuran uudisrakennusta. Se näyttää vielä maalaamattomalta. Myöhemmin talo punamullattiin. 1950-luvun puolimaissa se sai lautavuorauksen ja nykyisen vaalean värinsä.

Työväentalo Kultavuoren näköalapaikalle 1910

 

Työväentalo Kultavuoressa 1919. Kuva Kaupungin kuva-arkistosta..jpgKirkonkylän työväentalo vanhassa asussaan v. 1919.  Oikeassa päädyssä ovi suoraan näyttämölle, jonka kulma lepää kalliolaakion päällä. Talo sai myöhemmin betonisokkelin. Kuva Oriveden kaupungin kokoelmista.

Kirkonkylään loppuvuodesta 1905 perustettu työväenyhdistys järjesti jo seuraavana vuonna VPK:n paviljongissa arpajaisiltaman rakennusrahastonsa hyväksi. Talo aiottiin alun perin rakennuttaa palokunnan kentälle. Lopulta se kuitenkin sai kylän komeimman paikan Kultavuoren laelta. Oma yhdistystalo kohosi sinne vuonna 1910.

Työväentalon keskiosassa sijaitsi juhlasali näyttämöineen ja parvekkeineen. Talossa oli myös kahvila keittiöineen ja pikkuriikkinen vahtimestarin asunto. Toisessa kerroksessa oli jopa näköalaparveke Pehulan suuntaan.

Talon raunioilla olin ihmetellyt näyttämöpäätyyn ilmestyneitä leveitä kivirappuja. Lopulta asian selvitti Ulla Wallin isän J.R. Silénin merkintä vanhan valokuvan taustapuolella: ”Vuonna 1955 talossa suoritettiin muutostyöt: näyttämö muutettiin pohjoispäähän, sisääntulot eteläpäähän ja ravintolatilat rakennettiin länsiseinän puolelle.”

Suunnittelijat paikallisia

Nuijan talon suunnitteli paikkakunnalla ja laajemminkin tunnettu rakennusmestari Rietu Heikkilä Pitkäjärveltä (Juuso Koiviston tieto). Nuorisoseurantaloa varten oli pyydetty kolmet kilpailevat piirustukset, joista valittiin kanttori A.W.Lehtisen tekemät. Työväentalon tiettävästi suunnitteli, ehkä tupakkiaskin kanteen, maalarimestari Heikki Mäkelä, joka oli piirtänyt ja rakennuttanut useita taloja.

Arpajaisia, hirsilahjoituksia ja talkootyötä

Kaikki Kirkonkylän uudet seuratalot nousivat pääosin laina- tai keräysrahalla ja talkoovoimin. Valtaosa järeistä rakennushirsistä saatiin paikallisilta metsänomistajilta ja lautatavara sahanomistajilta, tosin osa jouduttiin ostamaan. Nuijan hanketta varten perustettiin lisäksi osakeyhtiö, jonka osakkeen lähtöhinta oli 100 mk.

Oripohjassa sijaitseva kanttori Simolan tiiliruukki toimitti ainakin nuorisoseurantalon tiilet – joko maksusta tai lahjana. Näistä hyviksi tunnetuista tuotteista muurattiin uunien ja palomuurien lisäksi myös umpisokkeli. Juuso Koivisto kuvaili tarkkaan kahden muunkin rakennuksen perustukset. Nuijan talossa ne olivat paikallista luonnonkiveä, jonka käsittelyn taitavia kivimiehiä seudulla oli. Työväentalo lepäsi osittain kivitolppien varassa tai suoraan kalliolla. Betonia ei vielä tunnettu maaseudulla.

Kukoistuskausi 1909–1910

Nuija vuokrattiin 1910 ja myytiin 1912

Oriveden Kirkonkylän harrastustoiminnalla oli kolmet hulppeat toimitilat suunnilleen vain vuodet 1909 ja 1910, jolloin jo työväentalokin valmistui. Yhdistysten pöytäkirjat ja sanomalehdet  kertovat myös vaikeuksista uusien talojen toiminnassa.

Lehtitiedot osoittavat, että Nuijan komea talo veti alkuunsa kulttuuritilaisuuksia ja kokousvierailuja paikkakunnan ulkopuoleltakin. Suomalainen Nuija ja Nuijan Nuoret käyttivät rakennusta melko vilkkaasti, mutta toimijoiden puutetta valitettiin. Jo talon toisen toimintavuoden 1910 lopulla rakennus vuokrattiin Keski-Hämeen kansanopistolle, joka kaapattiin Längelmäeltä Orivedelle. Kahden vuoden kuluttua Nuijan talo sitten myytiin opiston tyyssijaksi. Talon ja tontin kauppahinnaksi tuli 50 000 markkaa.[11]

Nuijan taloa korjailtiin ja laajennettiin vuosien mittaan sisäoppilaitoksen käyttöön sopivaksi. 1920-luvun lopun täydennysrakentaminen synnytti opistotalosta Pohjoismaiden suurimmaksi mainitun asutun puurakennuksen. Sen tuhosi tulipalo vuonna 1950. Siihen päättyi Nuijan talon tarina, mutta Oriveden Opiston tarina on jatkunut monivaiheisena näihin päiviin.

Nuorisoseurakin oli myymässä taloaan 1912

Nuorisoseuran toiminta virkistyi aktiivisen kotiseutumiehen Hugo Hörtsänän tultua sen esimieheksi vuonna 1909. ”Huolimatta synkästä takatalwesta, joka waltiollista elämäämme uhkaa”[12] seura järjesti kesällä 1910 suuret Hämeen nuorisoseurojen laulu-, soitto- ja urheilujuhlat.

Kirkonkylän seuratalojen yhteistyö nousi silloin kukoistukseensa. Kaksipäiväinen juhlaohjelma levittäytyi kylän kaikkiin mahdollisiin sisä- ja ulkotiloihin. Juuso Koivisto muistaa, että nuorisoseurantalon edustan juhlakenttä lavoineen oli yhdistetty Nuijan taloon lankuista rakennetulla kävelytiellä, koska välissä oli kosteaa maastoa.

Ohjelmaa oli myös palokunnan paviljongissa ja kentällä sekä kirkossa. Yleisöä oli tuhansittain.  Nuijan talossa oli kaksi huomattavaa ammattiteatterivierailua. Palokunnan paviljongissa pidettiin iltama, kentällä laulu- ja soittoharjoituksia ja kansanjuhla sekä musiikki- ja urheilukilpailut. Lisäksi oli kirkkokonsertti ja uimanäytös kirkkorannassa.

Tämän valtavan ponnistuksen jälkeen nuorisoseuran toiminta alkoi hiipua. Oriveden Opiston vanhasta historiikista luin tiedon: ”Toukokuun 4. päivänä 1912 kannattajayhdistyksen vuosikokous päätti, että Oy Oriveden Nuijan talo ostettaisiin, samoin paikallisen nuorisoseuran talo ja näiden välinen noin yhden hehtaarin maa-alue.” Ehdin huokaista hämmästyksestä, kunnes luin edelleen, että hinnoista ei päästykään sopimukseen ja kauppa peruuntui tältä osin.[13]

Nuorisoseuran toiminnasta seuraavina aikoina ei ole tarkkaa tietoa, mutta ainakin 1920-luvulta pitkälti 1930-luvulle sen talossa toimi puusepänverstas, ensin Niilo Ahlbomin, sitten Albert Lindénin omistuksessa. Rakennuksen nimi muuttui jossain vaiheessa Puistolaksi. 1930-luvun lopulta se on ollut asuintalo. Oriveden Opiston johtaja Olavi Kostia ja musiikinopettaja kanttori Tauno Suihko ostivat sen puoliksi, kunnes Suihko hankki koko rakennuksen omistukseensa. Ilpo Suihko lunasti vanhan kotitalonsa perikunnalta vuonna 1996. Ulkorakennukset on purettu.

Työväentalossa toimittiin pisimpään

Vuonna 1910 valmistunutta työväentaloa käytettiin ilmeisen aktiivisesti kautta vuosikymmenten. Siellä oli paljon omaa toimintaa, kokouksia, harrastus- ja opintopiirejä, vappu- ym. juhlia, iltamia ja tansseja. Ainakin kerran arvostettu johtokunnan jäsen Eemeli Törmä joutui ehdottamaan Oriveden T.y:lle kahden kuukauden iltamakieltoa sen mainetta tahrinneiden järjestyshäiriöiden vuoksi.[14]

1918 Kultavuoreen oli sijoitettu punaisten esikunta. Myöhempien sotiemme aikana taloa käytti vuoroin armeija, vuoroin Kirkonkylän kansakoulu opetustilana. Sotien jälkeen siellä pidettiin vielä mm. Oriveden Toverien voimisteluharjoituksia, mutta muu toiminta ei enää päässyt kunnolla vauhtiin, lähinnä poliittisten riitaisuuksien vuoksi. Talo vuokrattiin pienimuotoiseen yritystoimintaan. Lopulta se tuhoutui tulipalossa vuonna 1972.

Jäljellä vain työväentalon rauniot ja nuorisoseurantalo

Kuka olisi uskonut, että sekä Nuijan että nuorisoseuran talon rakennuttajatahot olivat valmiit  luopumaan uudisrakennuksestaan jo parin vuoden päästä. Kaksi ”valistuksen ahjoa” purettiin: palokunnan paviljonki luultavasti viimeistään Suojan talon valmistuttua 1920-luvun alussa ja puinen kansakoulu vuonna 1959.

Työväentalo sinnitteli vuosikymmeniä, tosin lopuksi vuokrattuna ulkopuoliselle, kunnes tuli hävitti sen kuten aikaisemmin Nuijan talon. Rakennuksen perustukset ovat jäljellä metsäisellä kalliolla nykyisen Laulumajan, Oriveden ensimmäisen kansakoulurakennuksen lähellä.

Nuorisoseurantalo, nykyinen Puistola on ainoana säilynyt toistasataa vuotta, mutta sen käyttötarkoitus muuttui ilmeisesti jo 1910-luvulla. Ajan jälkiä talovanhuksessa on, mutta jykevien hirsien ja Simolan tiiliruukin tiilien varassa se seisoo edelleen paikallaan.

 

työväentalon katolta (jpg)Näkymä työväentalon katolta noin vuonna 1910: keskellä oikealla iso Nuijan talo. LÖYTÖ: Aivan vasemmassa reunassa osittain näkyvä vaalea kaksikerroksinen rakennus on ilmeisesti  nuorisoseurantalo. – Sijainti, talon korkeus, katon kaltevuus ja kuistin muoto näyttävät täsmäävän Puistolan kanssa. Katolta kuistien yläpuolelta poistettu myöhemmin rakentamisajan tyyliin kuuluvat pienet poikkipäädyt. Kuva Oriveden Kotiseutuyhdistyksen Hilja Halmeen kuvakokoelmasta.
Puistola 1970-luvun lopulla. Kuva Ilpo Suihko..jpgSuihkon perheen omistama Puistola, entinen nuorisoseurantalo, 1970-luvulla. Nykyosoite Puistolankuja 14.  Kuva Ilpo Suihko.

 

Alaviitteet 

[1] Mäkelä, Maija-Liisa: Piirteitä Oriweden pitäjästä 1911. Oriveden Seudun Joulu 2013, s. 38–39.

[2] Koivisto, Juuso: e, b. 1979. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkisto. Hannu Sinisalon Orivesi-historian lähdemappi 13 Oriveden kaupunginkirjaston kotiseutukokoelmassa.

[3] http://digi.kansalliskirjasto.fi

[4] Tampereen Sanomat 13.12.1906/no 287 – http://digi.kansalliskirjasto.fi

[5] Pohjois-Hämeen Nuorisoseurain Liiton työalalta. Aamulehti 6.8.1908/no 179 – http://digi.kansalliskirjasto.fi

[6] Kesäjuhlilta Oriwedellä. Tampereen Sanomat 9.7.1898/no 154 – http://digi.kansalliskirjasto.fi

[7] Maaseutukirjeitä. Omilta kirjeenwaihtajilta. Oriwesi. Tampereen Sanomat 17.4.1908/no 89 –  http://digi.kansalliskirjasto.fi

[8] Oriveden nuorisoseuran toimintakertomus v. 1908, kirjurina Maija Stenberg (>Kivivaara > Länsiluoto). Kopio. – Hannu Sinisalon Orivesi-historian lähdemappi 11, Oriveden kaupunginkirjaston kotiseutukokoelmassa.

[9] Ilmoitus Aamulehdessä 22.12.1908/no 297 – http://digi.kansalliskirjasto.fi

 [10] Kansan Lehti 27.11.1908/no 275 – http://digi.kansalliskirjasto.fi

[11] Oksanen, Arvo: Oriveden opisto 1909–1959, s. 14.

[12] Aamulehti 21.6.1910/no 140, s. 3. – http://digi.kansalliskirjasto.fi

[13] Oksanen, Arvo: Oriveden opisto 1909–1959, s. 13.

[14] Eemeli Törmän kirje 30. syyskuuta (vuosiluku joko 1914 tai 1924) Ulla Wallilta J.R. Silénin kokoelmista.

 

Maija-Liisa Mäkelä

Artikkeli on julkaistu Oriveden Seudun Joulu 2013 -lehdessä. Kevyesti päivitetty.

 

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”VANHAN KIRKONKYLÄN KOMISTUSTEN KOHTALOITA

  1. Maija-Liisa Mäkelän blogikirjoitukset pohjaavat hänen perusteellisiin tutkimuksiinsa oman sukunsa vaiheista. Samalla lukija saa elävän kuvan Oriveden Kirkonkylän miljööstä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Monet kylän asukkaista tulevat persoonallisuuksina esille eri tavoin, oman alansa mestareina, lahjakkuuksina, erikoisuuksina, tai jotkut traagistenkin kohtaloiden kautta.
    Oheisia kirjoituksia lukiessa tuntee ajautuvansa tuohon vanhaan aikaan sisään. Historia tulee eläväksi yksityiskohtaisten elämänvaiheiden ja tapahtumien kuvausten kautta. Jotkut henkilöt luonnollisesti enemmän, jos ne sivuavat lukijan omaa kokemusmaailmaa tai sukua.
    Kirjoitusten yheyteen liitetyt kuvat ovat korkeatasoisia. Tulee väistämättä mieleen, että kaikesta tästä materiaalista pitäisi julkaista kirja. Kirja on välineenä helpompi. Siihen voi tarttua milloin vaan, selailla tai tarkistaa yksityiskohtia. Jospa se toteutuisi piankin.

    Tykkää

    • Juhani, arvostan kommenttiasi kokeneen kirjantekijän arviona, kiitokset siitä!
      Mutta että kirja? Samaa on pari muutakin toivonut minulta suoraan, mutta toistaiseksi koetan vain kartuttaa tätä blogia. Tässä on tuo mainio mahdollisuus lisätä ja korjata asioita.
      M-LM

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s