Hörtsänän puutarhasta ainutlaatuisia 1920-luvun kuvia

Huom. Lopussa muutoksia ja lisäyksiä vihreällä värillä.

Pihapuutarhaa

Hörtsänän rusthollin pihapuutarhaa 1920-luvulta kirjasta Reijonen, Annikki: Puutarhakauneus (1927).  Kokosivun kuva  Hörtsänältä kirjan nimiölehden vieressä s. 2.  Nurmikolla istuvat arvatenkin talon lapset  Elisa, s. 1922, ja Jaakko, s. 1916.
Hörtsänän rusthollin pihapuutarhaa 1920-luvulta kirjasta Reijonen, Annikki: Puutarhakauneus (1927). Kokosivun kuva Hörtsänältä kirjan nimiölehden vieressä s. 2. Nurmikolla istuvat arvatenkin talon lapset Elisa, s. 1922, ja Jaakko, s. 1916.

Käsiini osuu sattumalta Annikki Reijosen kirjoittama kirja Puutarhakauneus (1927). Hämmästyn, kun heti ensimmäisellä aukeamalla nimiösivun vieressä on kuva Oriveden Hörtsänän päärakennuksen edustalta (yllä).

Selatessani kirjaa tarkemmin löydän vielä kolme kuvaa Oriveden Hörtsänältä. Usean kuvan pääsy tällaiseen kirjaan lienee merkki siitä, että Hörtsänän puutarha on ollut arvostettu ammattipiireissäkin. Minkään muun suomalaisen maalaistalon saati tavallisen asuintalon puutarhakuvia ei kirjassa näytä olevankaan. Runsaasti kuvia ja mallipiirroksia on puutarhakouluista, etenkin Lepaalta, osa on ulkomaisia esimerkkejä.

Hörtsänän arboretum 110 vuotta

Arboretumiksi kasvaneen puu- ja kukkapuiston perusti maanviljelijä Hugo Hörtsänä (1880-1954) harrastuspohjalta vuonna 1909 tilansa maille. Tätä kirjoittaessani siitä on 110 vuotta. Hän käytti alkuunsa nimeä luonnontieteellinen puutarha tai puisto. Hörtsänä hankki vuosien kuluessa laajan tietämyksen eri kasvilajeista.

Hörtsänän arboretumin maine levisi ulkomaita myöten, ja se oli 1920- ja 1930-luvuilla suosittu käyntikohde. Se mainittiin mm. tietosanakirjoissa Oriveden nähtävyytenä. Vielä niinkin myöhään kuin 1960 Otavan yksiosaisessa tietosanakirjassa on tällainen maininta: ”Hörtsänä, maatila Orivedellä, koristepuutarha.” Se lienee vanhaa perua, koska tuohon aikaan koristepuutarha oli jo rappeutumassa. Hugo Hörtsänän kuoleman jälkeen se ja arboretum jäivät vähälle hoidolle. Uskallan nimittää tässä esitettyjä kuvia ainutlaatuisiksi, koska Hörtsänän 1860-luvulta peräisin oleva päärakennus irtaimistoineen tuhoutui tulipalossa 1970-luvulla eikä kuvia liene juurikaan jäljellä.

Hörtsänän Arboretum sijaitsee Oriveden Onnistaipaleen kylässä kolmisen kilometriä kaupungin keskustasta Mäntän suuntaan. Se on ainakin kesällä 2019 avoinna kävijöille. Käynti on maksuton, mutta tilisiirtomaksua paikan ylläpitoon toivotaan. Jo viime vuosien raivauksen ja kunnostuksen jälkeen se on taas lumoava puu- ja kukkapuisto.

Suomalaisen talonpojan ihmetarha

Muita tiedossa olevia kuvia on melko runsaasti myös Oriveden opiston johtajattaren Sylvi Laaksovirran kirjoituksessa Kotilieden joulunumerossa 1928, missä otsikkona on Suomalaisen talonpojan ihmetarha. Saatan palata siihen joskus myöhemmin. Runsaskuvaista juttua on käytetty lähteenä mm. Egenland-televisiosarjan Hörtsänä-osuudessa. Se on ainakin toistaiseksi nähtävisssä Ylen Areenassa.

Kalliokukkatarhaa

Lainasin otsikon kivikkoryhmien kuville Sylvi Laaksovirran kirjoituksesta vuoden 1928 Kotilieden joulunumerosta. Nuo vanhat nimitykset viehättävät.

Kuva kirjasta Reijonen, Annikki: Puutarhakauneus, 1927, s. 135.

Kokosivun kuva kirjasta Reijonen, Annikki: Puutarhakauneus, 1927, s. 139.

Huvimajan arvoitus

Kuva kirjasta Reijonen, Annikki: Puutarhakauneus, 1927, s. 161.

Annikki Reijosen Puutarhakauneus-kirjassa Hörtsänän huvimajan kuva yllättää erityisesti. Se on raskasrakenteisempi kuin mitä huvimajasta ajattelen, pyöröhirsistä pystytetty pikku talo. Näkyykö kuvassa alempana toisen rakennuksen pärekatto?

Aikaisemmin luulin, että Hörtsänän huvimaja oli se, jossa tulevan äitini Annikki Sarkolan tyttöystävät poseeraavet nukkien kanssa kesällä 1930. (Kuva blogijutussani Hörtsänällä kesäjuhlissa.)

Huvimajaksi luulemani oli tosiasiassa oikea leikkimökki, ja kuva on otettu sen kuistin edestä. Leikkimökki sijaitsi tekolammen lähellä talon alueella. (tieto Hugo Hörtsänän tyttärentyttäreltä, lisäys.10.7. ja 12.7.2019.)

Mäenrinteessä sijaitseva puutarhurin mökki on vieläkin pystyssä remontoituna, kun taas kuvan hirsimökki on tasamaalla.

Alempana näkyvä pärekatto kuulunee puutarhurin mökkiin.

Lopullinen ratkaisu lienee seuraava: Television Egenland-ohjelmasarjassa (Ylen Areenassa) on kuva ”puutarhurin mökistä”, joka on ilmiselvästi sama kuin Reijosen kirjassa huvimajaksi nimitetty pyöröhirsirakennus. Egenlandin kuvaseloste on siis virheellinen.

Kyseessä on Hörtsänän suvun tietojen mukaan juhlakentän laidassa sijainnut ns. Alppimaja, jota myöhemmin käytettiin kalustovajana.

Yllä oleva on esimerkki siitä, miten eri lähdetiedot voivat olla ristiriidassa keskenään. Ehkä joudun vielä palaamaan asiaan!

Paluu asiaan 10.7.2019:

Tietoni Alppimajasta pitävät paikkansa, Reijosen kirjassa on siis nimitys ”huvimaja”, mutta ehkä Hugo Hörtsänä on kuvan antaessaan käyttänyt tuota sanaa.

14.7.2019: Hirsimajan historia ja nimiarvoitus ratkeaa

Lisähaku Kansallismuseon digikirjastosta paljastaa kaksi yhtäpitävää tietoa sen synnystä ja nimestä: Se oli alkuunsa vanhasta ladosta tehty huvimaja (tai huvihuone).

”Kentän laidassa on vanhanaikuisesta ladosta tehty, taiteellisesti suunniteltu huvimaja:” (Linkola, K: Kasvitieteellinen puutarha Orivedellä. – Luonnon ystävä no 1/ 01.01.1926, s. 5).

”Vanhasta ladosta, joka olisi ollut poistettava puiston keskestä, on tehty mitä tyylikkäin huvihuone.” (Veli Giovanni: Kesäisiltä automatkoilta. – Suomen kuvalehti no 34/20.08.1927, s. 18).

Hörtsänän nuorempi polvi käytti nimeä Alppimaja.

Tietoa kirjasta

”Loistavasti kuvitettu opas kotiemme ympäristön kaunistamisesta”

Reijonen, Annikki: Puutarhakauneus: Taiteellisia näkökohtia ja käytännöllisiä viitteitä sen luomiseksi. (Kotilieden kirjasto 8) WSOY, 1927, 212 s.

Kuten niin monen kirjoitukseni lähtökohta, tämä kirjakin löytyy veljeni Jaakko Mäkelän kirjahyllystä. Se lienee varhaisimpia suomenkielisen puutarha-arkkitehtuurin teoksia. Alkukesällä 2019 sitä on myös myytävänä netissä edulliseen hintaan.

Kustantaja luonnehtii kirjaa sen takakannessa seuraavasti: ”Annikki Reijosen loistavasti kuvitettu opas kotiemme ympäristön kaunistamisesta. 170 kuvaa. 35:-, sid. 50:-”. – Nykylukijaa hymyilyttää: kuvat eivät todellakaan vaikuta kovin loistavilta.

Katso myös seuraavat tämän blogin kirjoitukset:

Kesäjuhlia riitti 1931 ja Hörtsänällä kesäjuhlissa.

Muutokset ja lisäykset vihreällä.

Maija-Liisa Mäkelä

Mainokset

Orivesi-kalenteri 1997: Maisemakuvia ja mojovia vanhoja sanontoja

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on orivesi-kalenteri-1997..jpg

Seinäkalenterin kansikuvana komeilee hyvä otos Vuorijärven ”luolasta”.  Luolamainen syvennys kivisen lipan alla on ollut pitkään suosittu retkeilykohde ja nuotiopaikka Orivedellä. Kuva Arto Roine.

Monipuolinen maisemakalenteri

Veljeni Jaakko Mäkelän keräelmistä osuu kesäkuulla 2019 käsiini vuoden 1997 Orivesi-kalenteri, ei siis järin vanha. Se lienee kuitenkin lajissaan ainoa. Seinäkalenterin mainiot kuvat osoittavat, miten paljon nyt vanhoiksi käsittämiämme näkymiä Orivedellä oli vielä parisenkymmentä vuotta sitten.

Kuvat seinäkalenteriin on ottanut A. Roine, joka kysyessäni varmistuu Arto Roineeksi, paikalliseksi taitavaksi kameramieheksi.  Arto kertoo minulle, että kalenteri  julkaistiin silloisen kirkkoherran Ilmari Mustosen aloitteesta Oriveden seurakunnan nimikkolähetystyön hyväksi. Moni orivesiläinen saattaa muistaakin kalenterin, minä muualla asuneena en sitä tuntenut.

Otokset ovat pääosin maisemia ja luonnonnäkymiä.  Arto Roine on kulkenut kameroineen eri puolilla Orivettä, myös Eräjärvellä. Oriveden keskustaa edustaa vain kaksi kirkkokuvaa. Niistä toinen on Ilmari Mustosen kamerasta.

 – Kalenteriin on valittu näiden reissujen satoa eri vuosilta. Vain heinäkuun kuva Eräjärven heinäseipäistä on vuodelta 1997, muut ovat aiemmalta 1990-luvulta, Roine kertoo. Jokaista kuvaa täydentää siihen sopiva raamatunlause. Alla näytteitä kalenterin kuvatusinasta.

Talvinen tie

Vanha 9-tie kaartelee näin komeasti Oriveden Kokkolan kylässä (helmikuu). Skannaus Arto Roineen alkuperäiskuvasta.

Melkein kadonnutta työtä

Eräjärveltä. Kirkko häämöttää oikeassa yläkulmassa.



Tukkilauttoja Rönninsalmella Eräjärvellä (toukokuu).


Klaus Lehtosen  lammaskatras Onnistaipaleella (syyskuu).
Klaus Lehtosen lammaskatras Onnistaipaleella (syyskuu).


Jatkuvaa perinnettä

Siitaman kirkkoveneperinnettä 1990-luvulta. Se jatkuu vieläkin. Keltakurjenmiekat kukassa (kesäkuu).

Löytö: sattuvia sanontoja Oriseudulta

Älä pilä suinkaan alvari hoppua, joutava joutaa muutenki loppua

Erityisen kiinnostava on kalenterin takalehti: siellä on otsikolla Sanontoja Oriseudulta kaikkiaan viisitoista vanhaa sanontaa, yllä yksi niistä. Mukana on sattuvia lausahduksia paikallisella murteella paitsi Orivedeltä myös vanhalta Eräjärveltä ja Längelmäeltä. Nimitystä Oriseutu yritettiin noihin aikoihin istuttaa Oriveden multiin, mutta ei se juurtunut – historiaa tämäkin.

Kysellessäni sitten emeritus kirkkoherra Ilmari Mustoselta noiden sanontojen alkuperää hän muistelee saaneensa niitä hirsiläläiseltä Arvo Saramäeltä, joka oli kantaorivesiläinen ja monipuolinen seurakunta-aktiivi.  Mustonen oli syntyisin Karjalasta. Miehet olivat hyvät ystävykset. Saramäki työskenteli seurakunnassa eri tehtävissä ja vaikutti pitkään sen luottamushenkilönä.

Kalenterilla on historiallista arvoa jo ajankuvana, mutta vanhojen sanontojen ja kansanviisausten tallentajana se lienee harvinaisuus.

Kuka muistaisi lisää vanhan kansan sanontoja? Kerään niitä mielelläni. Entä onko jossakin tallessa muita Orivesi-kalentereita?

Maija-Liisa Mäkelä

Hämeen Heimoliiton näyttävät kesäjuhlat Orivedellä 1931

(Suurjuhlia 1900-luvun alkupuolella

Hämeen Heimoliitto r.y. toimi vuosina 1925–2018 hämäläisyyttä koskevan tiedon tuottamisen, tallentamisen sekä hyödyntämisen edistämiseksi ja järjesti eri paikkakunnilla kesäjuhlia. (Wikipedia)

Hämeen Heimoliiton suurten kesäjuhlien paikalliseksi järjestäjäkumppaniksi  ilmoitettiin vuonna 1931 Oriveden Kansanopiston Toveriliitto, jolloin Oriveden Opisto mainioine sisä- ja ulkotiloineen (juhlakenttä sekä laulu- ja voimistelulava) oli ilman muuta tapahtumapaikkana. Opiston henkilökunta oli ilmeisesti täysillä mukana, johtajapariskunta Aarne ja Sylvi Laaksovirta etunenässä.

Johtaja Aarne Laaksovirralla ja johtajatar Sylvi Laaksovirralla oli käsittääkseni toimivat suhteet moniin ajan vaikuttajiin sekä runsaasti kokemusta suurten ja pienten juhlien järjestämisestä. Hyvässä muistissa olivat vielä loistavasti onnistuneet Oriveden Opiston 20-vuotisjuhlat vuodelta 1929. Niistä muodostui opiston ja sen johtajien varsinainen tähtihetki. Niinpä lähdettiin rohkeasti järjestämään taas oikein isojen puitteiden juhlia.

Juhlapuhujina maaherra, opiston johtokunnan puheenjohtaja ja Helsingin kaupunginjohtaja!

Viikonloppuna 25.–26.7.1931 Orivedellä oli luvassa monta eri tilaisuutta, ohjelmaa ja erikoinen kokoelma arvovaltaisia puhujia, mm. Hämeen läänin maaherra, ministeri Sigurd Mattsson ja Hämeen läänin historian kirjoittaja, rehtori K.V. Kaukovalta, joka oli silloin Oriveden opiston johtokunnan uusi puheenjohtaja, sekä prof. Antti Tulenheimo, yliopistomies ja poliitikko, joka aloitti sinä vuonna Helsingin kaupunginjohtajana (ks. alla). Olisikohan vastaava julkkisparaati mahdollista Orivedellä nykyään?

Taustaa 1

Hämeen Heimoliitto  lopetti toimintansa vuonna 2018 yhdistyksenä, mutta se jatkaa  säätiönä, joka voi jakaa apurahoja hämäläiseen kotiseututyöhön. (Wikipedia ).
Myös Oriveden Kotiseutuyhdistys on ollut k.o. liiton jäsen. Sen viimeinen edustaja Heimoliitossa oli Ari Keskinen, häntä ennen varsin pitkään Toini Hiukka. Hämeen Heimoliitto myönsi Paltanmäen kotiseutumuseolle Vuoden 2010 Häme-teko –palkinnon mm. vanhan kansansoittajan, Sammaliston Manun viulun korjaamisesta soittokuntoon (tekijänä Jouni Vehmas) .

Kyösti V. Kaukovalta (1885–1943) rehtori, historioitsija, Tampere. Vietti perheineen kesiä Karpin talossa Orivedellä. Oriveden opiston johtokunnan puheenjohtaja 1931–1934. Kirjoitti mm. Hämeen läänin historian I-III 1931, myös Orivesi-aiheisia kirjoituksia. (Oksanen, Arvo: Oriveden opisto 1909–1959 & Wikipedia).

Agronomi Sigurd Mattsson (1892–1970) oli aloittanut uransa Keski-Hämeen (=Oriveden) kansanopiston maatalousaineiden opettajana 1915–1917. Hän oli Hämeen läänin maaherra 1930–1959 ja 1930–1934 Oriveden opiston johtokunnan jäsen.  (Vem och vad? Biografisk handbok 1967 & Wikipedia – internetissä ja Oksanen, ks. yllä).

Professori Antti Tulenheimo (1879–1952), Kangasala-taustainen valtakunnallinen poliitikko, yliopistomies ym. Vuoteen 1931 Helsingin yliopiston rehtori ja 1931–1944 Helsingin kaupunginjohtaja. (Aikalaiskirja 1934 – internetissä).

Kansainväliset urheilukilpailut, autokilpailut, soittajat Kajaanista, voimistelujoukkue Tallinnasta…

Lauantaille 25.7. on sovitettu järjestäjätahojen yhteinen kokous, avajaisjuhlallisuus  Opiston juhlakentällä sekä Suojan urheiluradalla kansainväliset urheilukilpailut, jotka Orivesi-lehden mukaan ovat laatuaan ensimmäiset Suomen maaseudulla. Niihin liittyy urheilujuhla, jossa musiikista huolehtii Kajaanin Sissipataljoonan suursoittokunta.

Sunnuntaina 26.7. on tarjolla aina vain yllättävämpää ohjelmaa laidasta laitaan: ennen juhlajumalanpalvelusta Maaseudun Autonomistajain Liitto toimeenpanee klo 8 jo kuuluksi tulleen ”Längelmäveden ajon” (177 km). Ounastelen, että tämän takana oli kansanopiston johtokunnan jäsen, Hirsilän kenkätehtaan johtaja Martti Mikkola, joka noihin aikoihin oli merkittävässä asemassa myös autoalan järjestömaailmassa. 

Päätilaisuudessa, opiston kentällä klo 13 (1 p:llä) alkaneessa kansanjuhlassa, on ennakkotiedon mukaan professori Antti Tulenheimon juhlapuheen ohessa kolmen aikuiskuoron ja kansakoululasten 400–500-päisen kuoron esityksiä sekä Tallinnan Kaleviseuran voimistelujoukkueen näytös.

Suuri sekakuoro, nais- ja mieskuoro sekä solistit esittävät opettaja Väinämö Lauttajärven kirjoittaman ja J. Pohjanmiehen säveltämän juhlakantaatin.

Lauttajärvi (1882–1938) oli orivesiläinen kotiseuturunoilija, Juhani Pohjanmies (1893–1959)  opettaja, musiikinopettaja ja säveltäjä, joka asui tuohon aikaan Jyväskylässä.  Löysin kantaatin tekstin vasta helmikuussa 2019. Näyte siitä on tämän artikkelin lopussa.

Paikallishistoriallinen hääkulkue jo 1931!

 †

Kuva skannattu kirjasta Oriveden Säästöpankki 1902–1972, s. 35.

Saman 9.7.1931 ilmestyneen Orivesi-lehden ennakkotiedon mukaan sunnuntaina 26.7. ”klo 16 (4) saapuu paikallishistoriallinen hääkulkue pitäjältä Opiston kentälle ja esittää oman ohjelmansa; järjestäjinä ovat maanviljelijä Hugo Hörtsänä ja teatterinjohtaja Paavo Toivonen”.

Hugo Hörtsänä vuonna 1928. Kuva M-L. Mäkelän sukualbumista.

Hörtsänä ja Toivonen olivat kantaorivesiläisiä historiantuntijoita ja innokkaita työmyyriä. Luultavasti kulkueen ohjelmana oli hääväkeä näyttelevien  tanssiesitys, ehkä purpuri.


Paavo Toivonen ohjaa Paltanmäellä 1937. Kuva Leena Oksalta.

Kulkuetapahtuma olisi ollut minulle todellinen uutinen, ellen olisi hiukan aikaisemmin saanut  kuunneltavakseni Paavo Toivosen tyttäreltä Leena Oksalta hänen isänsä nauhoitettua haastattelua vuodelta 1989. Siinä isä-Toivonen muistelee entiselle opistonjohtaja Paavo Suvannolle, että Hugo Hörtsänä oli kirjoittanut hänelle Rovaniemelle, missä Toivonen oli teatterinjohtajana, ja pyytänyt häntä järjestämään Orivedelle juhlakulkuetta kesällä 1931. Sen Toivonen tekikin. Hän hankki hääväelle Hörtsänän omistamien historiallisten asujen lisäksi suuren määrän vanhoja juhlapukuja ja arvattavasti ohjasi tapahtuman.

Paikallishistoriallisesta hääkulkueesta saatiin siis kokemuksia jo pari vuotta ennen niitä mahtihäitä, joista kerron mm. blogikirjoituksessa Maankuulut perinnehäät 1933 vetivät 5 000 vierasta Orivedelle. Kun kaikki on ilmeisesti sujunut hyvin, uskaltauduttiin laajentamaan tapahtuma suuriksi kruunuhäiksi vuonna 1933.

Langat olivat sekä vuonna 1931 että 1933 samojen miesten, Hörtsänän ja Toivosen käsissä. Virallisesti jälkimmäisen vuoden kruunuhäistä vastasi yhden vuoden ikäinen Oriveden Museoyhdistys, jonka puheenjohtaja Hörtsänä oli.

Minulle oli uutta, että hääkulkue kuului Hämeen Heimoliiton juhlien ohjelmaan. Kulkue alkoi sentään vasta sunnuntaina klo 16, joten juhliin viimeistään lauantaina puolilta päivin saapuneitten ulkopaikkakuntalaisten oletti jo lähteneen kotiin. Mutta ei, kyllä kulkue on Orivesi-lehden mukaan selvä jatkumo ylen runsaalle muulle ohjelmalle.

Kolmien juhlailtamien jälkeen päätöstilaisuus klo 24!

Juhlien päätöstilaisuus alkoi vasta puoliltaöin Opiston kentällä ”värillisin valaistuksin, soitoin, lauluin ja puhein”. Hengästyttävää! Intoa ja kestävyyttä vaadittiin sekä järjestäjätaholta että yleisöltä.

Kumpanakin päivänä on luvassa klo 20 kolmet  juhlailtamat: ”Oriveden opistossa, Suojassa ja Työväenyhdistyksen talossa Kultavuorella. Kaikissa näissä tilaisuuksissa on läpeensä rikas, monipuolinen ja vaihteleva ohjelma. ”

                                                       ——–

Väinämö Lauttajärven juhlakantaatti

Uusin löytöni, Väinämö Lauttajärven Hämeen Heimoliiton juhliin kirjoittaman kantaatin sanat hänen kirjastaan Runoja (s. 177–180), päättäköön tämän artikkelin. Kantaatti  jakautuu  neljään osaan:  Kaskenkaatajat, Kirkonkattajien laulu, Sortokausi  ja Kevät. Tässä näyte Kaskenkaatajat –osasta:

Hei miehet, konttinne laskekaa!   
On täällä parhainta kaskimaa:    
ei silmä havaitse hallasoita,          
ei kasvuttomia kallioita,                
vaan multarinnettä eteläistä,
mi ohraa nostaapi kultapäistä                        
ja antaa naurista naatillista
ja pitopaidoiksi pellavaa.

Hei miehet, hetkinen miettikää!
Tää seutu toiveita herättää:
on vettä oriinkin uida täällä
ja soutaa miestemme suvisäällä
ja suuri rikkaus metsänriistan,
on kauas poistava turhan kiistan
ja täällä Ahtolan antimista
ei miehet mittele miekkojaan.

Taustaa 2

Orivesi-niminen paikallislehti ilmestyi 1930-luvun alussa jonkin aikaa, kun kilpailija oli ostanut aikaisemmin toimineen Oriveden Sanomat. Kilpailevat lehdet yhdistyivät ja toimivat jonkin aikaa nimellä Orivesi (ja siihen yhtynyt Oriveden Sanomat). Yhtyneen lehden päätoimittajana jatkoi Väinö Paavola, ja nimeksi palasi kohta vanha Oriveden Sanomat.

Sain sattumalta lainaksi paikalliselta suurkeräilijä  Esa Kalliolta yllä mainitun Orivesi-lehden numeron riekaleet: (Orivesi (ja siihen yhtynyt Oriveden Sanomat)  no 28 / 9.7.1931. Ne hän oli kaivanut vanhan talonsa remontissa sahanpurujen joukosta. Tarkkaan tihrustaen niistä löytyi muutama keskeinen tieto.

Myös seuraavista kirjoista saa taustatietoa:
Hiukka, Toini & Hilska, Esko: Oriveden säästöpankki
1902–1972. 1973
Lauttajärvi, Väinämö: Runoja. Painotoimi. 1985
Pohjonen, Erkki: Oriveden Sanomat 1926–1996. 1996

Maija-Liisa Mäkelä

Kirkonkylän kansakoulun 75-vuotisjuhla 1945

(Suurjuhlia 1900-luvun alkupuolella

Tiivistelmä: su 7.10. juhlajumalanpalvelus, kunniakäynnit haudoilla, yhteinen ateria koululla ja päiväjuhla Oriveden Opistossa, esiintyjät lähinnä Orivedeltä.

Juhlan piti olla vuonna 1942, mutta se lykättiin sodan takia. Kirkonkylän kansakoulu oli aloittanut 1872 ja saanut 1880 uuden rakennuksen, joka oli käytössä 1950-luvulle asti (kuva yllä kirjoittajan kokoelmista).

Tämä koulujuhla ei liene aivan suurjuhlien luokkaa, mutta olen ottanut sen mukaan sarjaan sen merkittävyyden vuoksi: Se on Oriveden vanhimman kunnallisen koulun ja koko kansakoululaitoksen juhla. Se lienee myös ensimmäinen rauhan historiaan liittyvä kunnallinen juhla kohta sodan jälkeen. Se kuvastaa pula-ajan vaatimattomuutta. Se on mukana siksikin, että minulla on sieltä muutama henkilökohtainen muisto. 

Kuvassa me 29 toisluokkalaista olemme yläkuvan koulurakennuksen rappusilla. Tuskin meistä kukaan muu kuin minä muistaa koulun 75-vuotisjuhlaa. Kuvasta puuttuu ainakin Jokisen Jouko, joten oikea oppilasmäärä ylitti 30.


Kirkonkylän kansakoulun II luokka opettajansa Salli Seppälän kanssa syksyllä 1945. Tämän kirjoittaja toisen rivin oikeassa reunassa. Kuva kirjoittajan albumista.

Käynti haudoilla

Minä muistan tuon juhlapäivän siksi, että minulla oli vähäinen rooli seuraavassa juhlaohjelmaan merkityssä osuudessa:

”KÄYNTI ENTISTEN OPETTAJIEN JA SANKARIVAINAJIEN HAUDOILLA  Jumalanpalv. jälk.”  

Minun ei tarvinnut tehdä muuta kuin kävellä mukana siinä setien (ja tätien?) joukossa, joka oli valittu tälle kunniakäynnille, mutta en minä siitä tykännyt.

Miksi minut oli sitten valittu? Oli etsitty edustajaa entisten koululaisten vanhimmasta ja silloisten nuorimmasta polvesta. Olin tuolloin kyllä jo 8-vuotias Kirkonkylän kansakoulun II luokan oppilas, siis en kaikkein nuorinta ikäluokkaa. Minut oli katsottu sopivimmaksi mukaan, koska olin sotaorpo ja opettajani Salli Seppälä sanoi: ”Maijalla on aina niin vakava ilme”. – Totta, vaikka isän kuolemasta oli neljä vuotta, suru puristi aina vain sydäntä. Muuan luokkatoveri muisteli joskus, etten juuri koskaan nauranut.

Olen harvoin tuntenut itseni niin orvoksi kuin silloin sisällä kirkossa, jossa minut oli erotettu luokkatoverieni joukosta kirkkosalin alkupään penkkeihin pönäköitten aikuisten seuraan. Sisällä oli kova hälinä ennen tilaisuuden alkua. Muistan, kuinka joku isäntämies ihmetteli: ”Levotonta väkeä tämä nuoriväki.”

Jatkosodan sankariristit Oriveden kirkkotarhassa ennen vuotta 1949, jolloin saatiin kivinen sankarimuistomerkki ison puuristin sijalle. Kuva kirjoittajalta.

Ulkona astelin ujona arvohenkilöiden joukossa kirkon sivuovesta kohti isoa puista sankariristiä uudessa takissani, jonka äiti oli pienentänyt ja kääntänyt vanhasta aikuisten takista. Käsineitä en omistanut, ja sormet palelivat lokakuun viileydessä. Sain taiteilija Paavo Toivoselta, joka oli monen paikan seremoniamestari, huomautuksen: ”Kädet pois taskuista!” Muuta en muista. Huomautushan oli aivan paikallaan, mutta minua hävetti ja harmitti.

Muistona kaikesta tuosta kärsimyksestä minulla on tallessa oma ohjelmalehtinen. Se on painettu ohuelle kellertävälle paperille ohuin kirjaimin, Oriveden Kirjapainon tuotantoa. Siitä ei saa selvää kopiota, koska paperin toisen puolen teksti kuultaa läpi.

Ateria ja päiväjuhla

Klo 12.30 koululla tarjottiin yhteinen ateria, josta minulla on jonkinlainen hämärä mielikuva: jotain laihaa keittoa. Päiväjuhlaa Oriveden Opistossa en muista, ehkä olin siellä, ehkä en. Ohjelma oli vaatimattomampi ja virallisempi kuin monissa kuvaamissani suurjuhlissa.

Kopioin tähän ohjelmanumeroita senaikaisessa kieliasussa: tervehdyspuheen piti insin. Martti Mikkola, (silloinen kunnanvaltuuston puheenjohtaja) juhlapuheen tarkastaja Joosua Järvinen. Koulun historia oli esillä johtajaopettaja Anton Hahlanteen ja mvj. H. Hörtsänän puheissa. Juhlarunon esitti tait. Paavo Toivonen.

Musiikkinumeroita oli musiikkipitäjässä paljon. Oli pianonsoittoa (koululainen Pentti Lilja), soittoa (Jousiorkesteri), yksinlaulua, duettoja ja mieskuorolaulua sekä opett. V. Paavolan orkesterille ja kuoroille säveltämä ja V. Lauttajärven sanoittama juhlakantaatti. Mikä Väinämö Lauttajärven vanhoista kantaateista esitettiin, ei käy selville, hänhän oli kuollut vuonna 1938.

Oli   V Ä L I A I K A  ja Korviketarjoilu! 

Toisin kuin vanhoissa prameissa suurjuhlissa tyydyttiin pääosin oman paikkakunnan esiintyjiin. Ihmetyttää kuitenkin, että omien oppilaitten esittämää ohjelmaa ei ollut lainkaan, paitsi Pentti Liljan pianonsoitto, mutta hänkin oli entinen tämän koulun oppilas, iältään silloin 17-vuotias. On tosin mahdollista, että kantaatissa esiintyi myös oppilaskuoro.

Kirkonkylän kansakoululaiset syksyllä 1947. Takana opettajat (vas.) Maissi Karonen, uusi johtajaopettaja Kaleva Mäntysaari, Tuomo Sutela, Kyllikki Lampinen ja Salli Seppälä. Olin IV luokalla, jonka jälkeen iso osa luokkalaisistani pyrki ja pääsi maksulliseen oppikouluun. Kuva kirjoittajan albumista.

Maija-Liisa Mäkelä

Suurjuhlia 1900-luvun alkupuolella

Yllätyskuvia vuoden 1950 kruunuhääkulkueesta Kirkonkylän keskustassa sain maaliskuulla 2019. Julkaisen kaksi niistä tässä tuoreeltaan (ks. myös alla). Kuva: Anselm Martikainen (1916-2009) Risto Martikaiselta.

Tutkiessani vanhan Oriveden ihmisten vaiheita minulle kertyi melkoinen määrä tietoa orivesiläisestä juhlaperinteestä, jota ei ole kai missään muualla koottuna. Tunnen melkeinpä velvollisuudekseni työstää ja julkistaa tätä aineistoa siitäkin huolimatta, että lukijalle saattaa tulla vaikutelma, että elämä täällä oli pelkkää juhlaa. Paljon hämmästyttäviä ilon aiheita nousi esiin, ja niitä on syytä muistaa.

Kirjoitettuani tähän blogiin joitakin juttuja 1900-luvun alkupuolen isoista juhlista rupesi jo tuntumaan, että niitä on vaikea pitää erillään.  Tilanteen selkeyttämiseksi keräsin tietämistäni suurjuhlista luettelon. Sitä on mahdollisuus täydentää tarpeen tullen. Erilliskuvauksia juhlista koetan julkaista hiljalleen blogissani.

1906 Laulu- ja soittojuhlat

järj. Oriveden Nuorisoseura VPK:n kentällä Paltanmäen kupeessa. 24.–25.6. (su–ma). Laulu- ja soittokilpailuja, konsertteja, kokkojuhla ja karkelot Palttawuorella, iltama, jossa tuottoisat arpajaiset nuorisoseuratalon rakennusrahaston hyväksi.

”Juhla oli Oriweden nuorisoseuran puuhaama ja wietettiin sitä Oriweden kirkonkylässä sikäläisen palokunnan kentällä, johon oli tilaisuutta warten rakennettu laulu- ja soittolawa. (Aamulehti 26.6.1906, no 141).
Ideoija ja puuhamies: nuorisoseura-aktiivi, v.t. kanttori Antti Valeri Lehtinen.
Tulossa blogiin.

1910  Laulu-, soitto- ja urheilujuhlat

järj. Pohjois-Hämeen Nuorisoseurain Liitto  (ja Oriveden Nuorisoseura, jonka esimies Hugo Hörtsänä). Nuorisoseuratalo ja sen laululava, Nuijan talo, VPK:n paviljonki ym. La-su 18.-19.6.
Kilpailuja, teatteri- ja konserttivierailuja, tanssiaisia.
Ideoija ja puuhamies: Hugo Hörtsänä.

Allaolevaa https-osoitetta klikkaamalla saat esiin (ehkä hiukan hitaasti) linkin seuraavan Aamulehden etusivulle, jonka alalaidassa juhlaohjelma-ilmoitus:

Aamulehti, 16.06.1910, nro 136, s. 1
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/609845?page=1


1929  Oriveden Opiston 20-vuotisjuhlat

viikonloppuna 3.–4.8. Oriveden Opiston sisä- ja ulkotiloissa ym. Presidentti Lauri Relanderin vierailu. Runsaasti oheistapahtumia eri puolilla.
Ideoija ja puuhamies: opistonjohtaja Aarne Laaksovirta.
Katso blogista, tässä linkki, jota klikkaamalla aukeaa seuraava: Parikymppiset Elli, Sylvi ja Annikki juhlimassa 20-vuotiasta Oriveden opistoa

1931  Hämeen Heimoliiton kesäjuhlat

viikonloppuna 25.–26.7. Paikallinen järjestäjä Oriveden Kansanopiston Toveriliitto.  Useita oheisjuhlia ja –tilaisuuksia, kuoroesityksiä, myös urheilu- ja autokilpailuja, kansainvälisiä vieraita. Lopuksi paikallishistoriallinen hääkulkue, järj. Hugo Hörtsänä ja Paavo Toivonen.

Ideoija ja puuhamies: todennäköisesti Hugo Hörtsänä.
Tulossa blogiin.

1933  Suurjuhlaviikonloppu: Perinnehäät ym.

viikonloppuna 5.–6.8.  Pääohjelmana Hämäläiset perinnehäät Oriveden Opistolla su 6.8.  Kaksi oikeaa hääparia: Fanny Aronen ja Jalo Lepistö Onnistaipaleen kylästä sekä Aini Vuorinen ja Edvard Laurila Pitkäjärveltä. 
Suurjuhlaviikonlopun järjestäjävastuu: Oriveden yksivuotias Museoyhdistys ja 25-vuotias Oriveden Ponnistus, jonka juhla ja kilpailut osana ohjelmaa.

Ideoija ja puuhamies: Hugo Hörtsänä kumppaninaan taiteilija Paavo Toivonen, tiettävästi myös opiston johtajapariskunta Sylvi ja Aarne Laaksovirta ja muut uuden Oriveden Museoyhdistyksen keskeiset toimijat.
Suurjuhlaviikonloppu käsitti toistakymmentä eri tilaisuutta ja tapahtumaa.
Katso blogista:
– Suurjuhlaviikonloppu heinäkuussa 1933: Kruunuhäiden lisäksi toistakymmentä muuta tapahtumaa
– Suurjuhlat valloittivat Oriveden Sanomat

– MAANKUULUT PERINNEHÄÄT 1933 VETIVÄT 5 000 VIERASTA ORIVEDELLE

1945  Oriveden Kirkonkylän kansakoulun 75-vuotisjuhla

su 7.10. Juhlajumalanpalvelus, kunniakäynnit haudoilla, yhteinen ateria koululla ja päiväjuhla Oriveden Opistossa. Päiväjuhlan esiintyjät lähinnä Orivedeltä. Juhlan piti olla vuonna 1942, mutta se lykättiin sodan takia.
Lue blogista: https://orivesiennenvanhaan.wordpress.com/2019/03/31/kirkonkylan-kansakoulun-75-vuotisjuhla-1945/

1949  Oriveden pitäjän 400-vuotisjuhlat

pe–su 10.–12.6. Oriveden Opistossa ym. (3-päiväinen juhlaohjelma sisältyy 63-sivuiseen juhlajulkaisuun). Järj. Oriveden kunta ja Oriveden seurakunta.
Juhlien piti olla 1940, lykätty sodan takia.
Oriveden seurakunta oli valinnut perustamisajankohdakseen vuoden 1540. Juhlan ajankohta laskettu kirkkopitäjän mukaan, mutta 1949 juhliin liittyivät Hämeen läänin kunnallispäivät sen muistoksi, että Oriveden ensimmäinen kunnallislautakunta perustettiin 1869 ja kunnallishallinto täytti 80 vuotta.

Mukana maaherran S. Mattsson ja piispa E.G. Gulin, ohjelmassa kirkko- ja kunnanvaltuustojen  juhlakokoukset. Osa tilaisuuksista kirkossa, Paltanmäellä Jalmari Finnen Pitkäjärveläiset-näytelmä perjantai-iltana, sunnuntaina Kansalaisjuhla, puhujina prof. Brynolf Honkasalo ja lehtori Lauri Kuusanmäki. Pyhäaamuna sotiin liittyvien muistomerkkien paljastus kirkkomaalla.
Tulossa blogiin.

1950 Kruunuhäät

su 6.8., järj. Oriveden Ponnistus ja Sotainvalidien veljesliiton Oriveden osasto ym. Kulkue Vehkalahdesta Suojan kautta Paltanmäelle. Hääväen tanssiesityksiä, hääateria jne. Kahden hääparin rooleissa Kaisu Sihvo ja Tuomo Huitu sekä Tellervo Valta ja Heikki Lepo.

Ideoija ja puuhamies: Oriveden Ponnistus osti tiettävästi eteläpohjalaiselta Jukka Harjulta valmiin ohjelmakonseptin. Harju harjoitutti ja johti ohjelmaosuudet. Ponnistuksen naisosasto ilmeisesti keskeisessä roolissa. Paavo Lilja (>Karhunmaa) viimeistä vuotta Ponnistuksen puheenjohtajana.


Yleisötulvaa Kruunuhäissä 6.8.1950
keskustan päätiellä hevoskulkueen jäljessä. Talot vas. Savisen kahvila, Oriveden Säästöpankki ja Kivilinna, joka seisoo vieläkin paikallaan.

Maija-Liisa Mäkelä

Kesäjuhlia riitti 1931

Alkukesä

Hämäläisosakunnan  kaksi eri kiertueiltamaa, toinen kesä-, toinen heinäkuussa. Oriveden Suojeluskunnan kesäjuhlat urheilu-kilpailuineen. Musiikkiyhdistyksen järjestämät Hörtsänän laulujuhlat arboretumin juhlakentällä sunnuntaina 12. heinäkuuta: Kirkonkylän kolmen kuoron esityksiä, torvisoittoa, puhe, lausuntaa ja kansantanhuja.

Ja heti maanantaina 13. heinäkuuta  ”Suojeluskunta-talossa Jazz-orkesteri ´DALLAPEN´ tanssiaiset, joissa avustajana Humoristilaulaja Matti Jurva”. Lisäksi notkeus- ja permantovoimistelua, liput 10:-

Yllä satunnaisotanta paikallislehden numerosta 28 / 9.7.1931 esimerkkinä siitä, että juhlia pitäjässä riitti. Lehden nimi oli muuten tuolloin jonkin aikaa Orivesi (ja siihen yhtynyt Oriveden Sanomat). Yhtyneen lehden päätoimittajana jatkoi orivesiläinen Väinö Paavola.

Tuon pahasti rypistyneen ja repeytyneen numeron minulle lainasi innostunut paikallishistorian kerääjä ja kaivelija Esa Kallio. Hän löysi sen vanhaa taloaan remontoidessaan eristeistä porstuan rappujen alta! Se lienee erikoisin lähde, jota olen käyttänyt. Oli jännittävää tihrustaa tietoja riekaleisesta lehdestä, jonka Esa oli toki paikkaillut nätisti.

Internetin digi.kansalliskirjasto-sivustoltahan vuoden 1931 lehdet eivät vielä toistaiseksi ole luettavissa. Odotan niitä nähdäkseni, kuinka juhlat onnistuivat.

Hörtsänän laulujuhlat saavat ilmaista mainosta

Näin alkaa Orivesi-lehden toimituksen tekemä mainosartikkeli Hörtsänän juhlista: ”niin kuin ennakkotiedoituksista, lehtiuutisista ja eri puolille naulatuista pylväsilmoituksista on käynyt selville, ovat ne Hörtsänän tavanmukaiset laulujuhlat sitten ensi sunnuntaina.” Ja näin se loppuu: ”Siis hyvät oriveteläiset ja lähipitäjien asukkaat! Sankoin joukoin liikkeelle ensi sunnuntaina. Juhlat alkavat klo 14.”

Siinä näyte sen ajan sanomalehtityylistä. Kirjoittaja saattaa olla toimittaja Apsa Lauttajärvi, kotiseuturunoilija Väinämö Lauttajärven veli ja kansakoulunopettaja hänkin.  

Toimituksen artikkelin lisäksi lehteen on siroteltu erillisiä reklaamipaloja yleisön houkuttelemiseksi. Tässä näytteitä:

”Hörtsänälle! on ensi sunnuntain tunnusmerkki, sinne rientävät kaikki. Juhlat alkavat kello 14. Autoja lähtee sinne Läsitorilta.” (Läsitoriksi kutsuttiin aluetta Auvisen kauppatalon edessä.)

Juupajoen ja Längelmäen asukkaisiin vedotaan aivan erikseen tähän tapaan:

”Juupajoki. Ne entisen emäpitäjän – Oriveden – Hörtsänä-juhlat ovat kuuleman mukaan taas ensi sunnuntaina alkaen klo 14. — Kaunis ilma, ihanat, kukoistavat kasvit sekä erilaiset sävelet siellä meille nautittavaksi tarjoutuu.”

”Längelmäki. Hörtsänällä kuuluu taas olevan ensi sunnuntaina sikäläisen musiikkiyhdistyksen kesäjuhlat. Vanhan tavan mukaan sinne riennämme oikein joukolla. Juhlat alkavat kello 2.”

Suurimman ennakkohuomion siteeraamassani lehdessä saavat kuitenkin Hämeen Heimoliiton kesäjuhlat, jotka olivat tulossa viikonloppuna 25. & 26.7. 1931. Kirjoitan niistä erikseen välttääkseni juttujen venymistä kovin pitkiksi.

Päälähteet:

Orivesi (ja siihen yhtynyt Oriveden Sanomat)  no 28 / 9.7.1931
Pohjonen, Erkki: Oriveden Sanomat 1926–1996.

Maija-Liisa Mäkelä

Hörtsänällä kesäjuhlissa

”Oriveden tyttöjä Hörtsänällä 1930” on äitini, silloinen Annikki Sarkola (∞ Mäkelä, kuvassa oikealla) kirjoittanut kuvan taakse. Vas. Laila Salonen (∞ Laitio) ja Armi Paasi (∞ Himottu > Koivulinna), sitten tuntematon. Olisikohan kameran takana Armin sisko Laina Paasi (∞ Seppälä)? Kuva kirjoittajalta.

1930-luvun kesät olivat Orivedellä suurten ja pienten ulkoilmajuhlien aikaa. Yhdessä blogitarinassani olen kertonut, miten tuleva äitini Annikki Sarkola oli tyttökavereineen täysin rinnoin mukana jo Oriveden opiston mahtavissa 20-vuotisjuhlissa vuonna 1929.

Seuraavana vuonna ollaan Hörtsänällä kesäjuhlassa. Nyt Annikin kanssa ovat toiset tytöt, kaikki kansallispuvuissa – ehkä kuorolaisina tai tanhuajina juhlassa.

Kukaan kuvan tytöistä ei ole täyttänyt kahtakymmentä.  Laila Lemmitty Salonen oli syntynyt 1912 ja Armi Aallotar Paasi 1910 (lähde Oriveden Yhteiskoulu 1924–1974). Annikki Sarkolaa (∞ Mäkelä) ei tästä matrikkelista löydy, hän kävi näet keskikoulun Kangasalla. Syntymävuosi oli 1911.

Seuraava kappale kuvineen lisätty 21.4.2019:

Tytöt huvimajassa (p.o. leikkimökin kuistilla)

Toinen amatöörikuva löytyi myöhemmin, mutta se lienee samasta tilaisuudesta kuin yläkuva. Ainakin henkilöt vaikuttavat samoilta, paitsi että etualalla lienee Laina, toinen Paasin sisaruksista, koskapa vaatetus on erilainen. Tämä vaatii vielä selvittämistä!

”Hörtsänällä”, lukee kuvan takana Annikki Sarkolan käsialalla. Kirkonkylän tytöt talon tyttärien leikkimökin kuistilla. Nuket ovat rekvisiittaa leikkimökistä. Kuva kirjoittajalta.

Myöhemmin selvisi, että kyseessä ei ollu huvimaja, vaan talon tyttärien leikkimökki, jonka kuistille kuvattavat ovat asettuneet. Mökki oli lähellä tekolampea. (12.7.2019).

Musiikkiyhdistyksen kesäretki kasvoi laulujuhliksi

Tyttöjen kuva voisi olla Oriveden musiikkiyhdistyksen vuosittaisesta kesäjuhlasta. Tällaista tapahtumaa yhdistys järjesti vuodesta 1926 lähtien ensin ”kesäretken” nimellä. Vähitellen ruvettiin puhumaan Hörtsänän laulujuhlista. Alkuaikoina tapahtumapaikkaa nimitettiin Hörtsänän kasvitieteelliseksi luonnonpuistoksi tai puutarhaksi.

Tällaisella pikku ilmoituksella Hörtsänän laulujuhlien sarja alkoi:

Oriveden Musiikkiyhdistyksen
Kesäretki
Hörtsänän kasvitieteelliseen luonnonpuistoon

tehdään heinäkuun 11 p:nä kello 3 i.p.

Ilmoitus Oriveden Sanomien  historiallisessa näytenumerossa keskiviikkona kesäkuun 30 p:nä 1926. Ko. näytenumeron näköispainos Oriveden kirjapainon painattaman ruutuvihon takakannessa.  

Varsinainen retki- ja juhlapäivä oli siis sunnuntai.

Kaksi harvinaista kuvaa Hörtsänän laulujuhlista

Liitän tähän kaksi harvinaista kuvaa Hörtsänän juhlakentältä. Olen saanut ne skannattuina Längelmäen kotiseutuaktiivi Eija Helpiölältä, joka oli yrittänyt kauan ratkaista näiden Längelmäki-seuran kuvien arvoitusta. Lopulta hän tuli siihen tulokseen, että ne voisivat olla Oriveden Hörtsänältä. Olin samaa mieltä.

Varmistin asian Hörtsänän arboretumissa monta kesää työskennelleeltä puutarhuri Esa Kalliolta, joka päätteli maastosta ja puiden paikoista, että kuvauspaikka oli vanha Hörtsänän juhlakenttä.

Kallio toimitti kuvat sitten myös television Egenland-ohjelmasarjan tekijöille. Sen Hörtsänän arboretumia esittelevä jakso 5 on vielä katsottavissa Areenassa (tilanne 2.3.2019). Lisätty 5.3.2019: Siellä on kiehtova kokonaisuus: filmattu haastatteluosuus ja erillinen annos taustatietoa kuvin höystettynä (Unohtunut puutarha herää unestaan Orivedellä). Kannattaa tutustua!

Seuraavien juhlakenttäkuvien ajankohta oli pitkään selvittämättä, mutta nyt minulla on esittää ainakin arvaus siitä.

Mieskuoro esiintyy

Ensimmäisessä, hiukan hämärässä kuvassa näyttäisi esiintyvän mieskuoro, toisessa sekakuoro.

Musiikkiyhdistyksellä oli oma sekakuoro, jota johti monipuolinen musiikkimies, opettaja Väinö Paavola (1882–1953). Hän oli myös Oriveden Sanomien  päätoimittaja, kirjakauppias, kotiseutu- ja kulttuuriaktiivi ym.

Vuonna 1928 Musiikkiyhdistyksen yhteyteen perustettiin myös mieskuoro, jonka johtajaksi tuli taitava musiikkimies, kanttori Antti Simola (1863–22.10.1930). Jos kuvan kuoronjohtaja on todella  Simola, kuvausvuoden täytyy olla 1930, koska hän ei ollut enää seuraavana vuonna elossa.

Mieskuoro esiintyy Hörtsänän juhlakentällä todennäköisesti  kesällä 1930 Antti Simolan johtamana. Längelmäki-seuran kuva Eija Helpiölältä,  löytyi myös Finna.fi-sivustolta Vapriikin kokoelmista. 

Musiikkiyhdistyksen vuoden 1926 kesäretkestä kehittyneitä Hörtsänän laulujuhlia vietettiin käsittääkseni joka kesä ennen sotia. Kuten yllä otaksun, kuvat ovat todennäköisesti vuodelta 1930, mutta jatkan tutkimuksia, kunhan saan Oriveden Sanomien 1930-luvun numeroita nähtäväkseni…

Sekakuoron vuoro

Kuva on selvästikin samasta tilaisuudesta Hörtsänän juhlakentältä kuin ylempi. Yleisö on liikehtinyt, osa istahtanut maahan. Musiikkiyhdistyksen sekakuoroa johtamassa lienee Väinö Paavola. Längelmäki-seuran kuva Eija Helpiölältä,  löytyi myös Finna.fi-sivustolta Vapriikin kokoelmista. 

Jos kuvaparin vuosi on 1930, yllä kuvatut Oriveden tytöt saattavat siis olla saman laulujuhlan esiintyjiä. Ainakin äitini oli varmaan liki pakko kuulua sekakuoroon, olihan sen johtaja hänen enonsa ja työnantajansa kirjakaupassa.

Maija-Liisa Mäkelä

Lisäys ja teknisiä tarkennuksia 21.4.2019 sekä heinäkuulla 2019.